Juustokakkua Lontoossa - ja hieman lenkkeilyä

Ikimuistoinen Krakovan massamatka, jonka suoritin Peten kanssa, ei ollut vielä tyystin deletoitunut lähimuistista, kun jo jouduin yhdistetylle työ-/lomamatkalle Lontooseen. Kyseinen kohde on itselleni tutuin, mitä Euroopan metropoleihin tulee, sikäli monituiset kerrat olen Englannin stadissa viettänyt. Kerrankin matkalaukkuni jäi odottelemaan seuraavaa lentoa Helsinkiin ja juoksin paljasjaloin Hyde Parkkia ympäriinsä.

Nyt majoitus oli lähempänä Regent's Parkia ja kävikin parilla aamujuoksulla puiston poluilla. Lontoo on jo viikkoja kylpenyt helteessä ja tämä tuntui kuntoilijassa jo aamutuimaan. Vauhti oli kuitenkin olosuhteisiin nähden ookoo, 6:50 /km. Tiedä sitten mitä lenkit tällä kertaa auttoivat painonhallintaan, sillä tällä reissulla tuli koettua niin intialainen, belgialainen, englantilainen kuin italialainenkin keittiö. Vatsanympärys saattoi kehittyä myös neljän erilaisen juustokakkukokemuksen myötä. Mitä maistuvimpia kakkuja saa einesmuodossa Lontoon lähikaupoista hintaan £ 3.99.

Suomessa kuntourheilijaa odottaa ankara askeesi. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakin? Ilmojen salliessa ainakin neljätuntisia rullailulenkkejä. Huh!

Maanmainiot massamatkat

Edellisestä aikakirjamerkinnästä taisi vierähtää jokunen tovi, joten muistelen joitakin urheilusaavutuksia kuluneilta viikoilta. Juhannuksen aika kului tiukan rullailutreenin puitteissa, viikkosaldo pyöri 140 km:n ja 6500 kcalin tienoilla. Pyhien jälkeinen viikko alkoi termodynamisen järjestelmäni romahtamisella ja koin kiusallisen auringonpistoksen tai nestehukan lenkkini 26 km:n kohdalla. Poljin hämärän rajamailla seuraavat 13,5 kilometriä ja oksentelin hirvittävän migreenin kourissa koko seuraavan vuorokauden. Keho tuntui kuumeiselta oikeastaan koko seuraavan viikon ja uskaltauduin vasta heinäkuussa seuraavalle lenkille. Kesäkuun rullailusaldoksi tuli kyllä komeat 375 km.


Heinäkuun alussa kohtasin pitkästä aikaa fitness-toverini, Pete-Pertin. Yksissä tuumin suuntasimme matkamme kohti Böömin ja Määrin tarunhohtoisia mantuja, pääsemättä kuitenkaan aivan perille asti. Tarkoituksenamme oli puristaa kehoistamme viimeisetkin nesteet ja ottaa osaa paikallisiin mr. Ollumpia -mittelöihin. Kuinka ollakaan, reissumme kääntyikin oikeastaan alusta lähtien massapainotteiseksi ja uppouduimme suurella mielihyvällä applestruudeleiden, makkaroiden, schnitseleiden, cafe macchiatojen, juustojen sekä juustokakkujen  maailmaan. Eräs valitettava, jo vuosien takainen tutun valomiehen kokema rannevamma vaikutti tilanteeseen. Matkan loppupuolella vertailimme toistemme vartaloita tyytyväisesti myhäillen. Massakauden myötä olimme saaneet jo ennestäänkin uljaisiin varsiimme roppakaupalla lisäkiloja. Tästä on hyvä jatkaa kohti heinäkuun uuvuttavia rullausreittejä.