Tohlopin luistelurata 51/2018

Tohloppi - 23.12.2018

Rautahumpan toimitus-, hangaround- ja vieraskynäpiireissä ei juuri tapaa niitä kelpo kanssakuntoilijoita, joita kunnon väen tarjoama joulumuona ei armottomalla intensiteetillä turvottaisi. Poikkeuksena tietenkin jäntevän joogaruhon omaava Alinenjärven antilooppi ja Hasselbackan hallusinoija, Lisäpaino-Timpa. Meidän muiden itsepetoksessa mässäilijoiden onkin pyrittävä kuluttamaan pyhien kerryttämät Michelin-muodot liikunnan ylväissä riemuissa elämöiden ja vaikkapa jääaktiviteetteihin keskittyen.

Kunto-, matka- ja retkiluisteluaktiivit ovat peräti Suomen eteläosia myöten kyenneet aloittamaan jääurheilun verrattain aikaisessa talven kohdassa, sillä Rautahumpan Endomondo-arkistot eivät osoita muita marraskuisia luonnonjääluisteluita ainakaan aiemmin tilastoiduilta humppavuosilta 2012-2017. Toimituksemme ei toisaalta edusta jäitä terävillä atraimilla toivekkaina kopisuttelevan retkiluistelijayhteisön uskaliainta keihäänkärkeä, vaan rynnistää jäälle keskimäärin kaksi viikkoa tiedustelijaryhmittymiä myöhemmin.

Jos joulukuu 2018 onkin tarjonnut ilmastollisesti parahultaiset puitteet luistelumenolle, päätin silti hieman puijata kelpo kuntoilukuomaani Lisäpaino-Timpaa. Alituista lihasheikkoutta ja hengen ahdistusta potevana sekä kenties myös alemmuuden olotilan kanssa alati painiskelevana, en ainoastaan pidättäytynyt pyytämästä Timpaa jäälle, vaan myös toistelin puhelimitse epätotuuksia jääratojen tilasta. Edesvastuuttomana reilujenkerholaisena pyrinkin hyödyntämään alkukauden luistelukilometrit ja itsenäiset harjoittelutunnit ollakseni teräiskussa kun pääsemme aikanaan yht’aikaa jäälle kilvoittelemaan.

Vaikka vuositasolla Rautahumpan (pää)toimitukselle kertyykin rullaluistelukilometrejä määrällisesti vielä hieman enemmän kuin jäätaivalta, voidaan perustellusti todeta jäällä suoritetun matkaluistelun jo saavuttaneen toimituksen ykköslajistatuksen. Pirkanmaan keskeiset matkaluistelupoukamat on nyt koluttu moneen kertaan ja liikunnantäytteiset siirtymät ovat vieneet RH-väen kuntoluistelemaan muun muassa Naantalin edustalle, Vuokattiin, Kolille ja vuoden -18 maaliskuussa Suomen pisimmälle reitille Oraviin (18 km), josta voimien ja kirjoitusmusteen vähyyden vuoksi jäi matkaraportti valitettavasti vielä suunnitteluasteelle. Tänään on kuitenkin vuorossa Pirkanmaan ykkösradaksi rynnistäneen The Tohlopin perinpohjainen alkukausiarvio.

Itä-Tamperetta edustavalle Rautahumpan toimituksen osalle Epilän kupeessa sijaitseva Tohloppi on tullut virkistysalueena tutuksi verrattain myöhään ja luisteluestradina vasta tammikuussa 2016, jolloin ylsimme Timpan kanssa Tohlopissa selkeästi muita seudun ratoja korkeampiin keskituntinopeuksiin. Tästä inspiroituneena Rautahumpan edustus on vieraillut Tohlopin luisteluradalla nelisenkymmentä kertaa ja nyt joulukuisella viikolla Tohloppi-vierailu toistettiin viidesti, kaikkiaan noin 104 kilometriä testiluistellen.

Aikaisempiin kausiin verrattuna Tohlopin rata on leveämpi, hieman epätieteellisellä tavalla ja satunnaisesta radan osasta mitattuna noin kuuden 1,7 metrisen porkkamitan levyinen, eli osapuilleen 10 metriä. Tämä leveys, edellyttäen että rata on joka puolella luisteltavissa, mahdollistaa erilaisilla vauhdeilla etenevien ryhmien turvallisen jääliikunnan.

3/2018

12/2018

Satelliitti-informaatio kertoo radan olevan myös hieman edellisvuosia kompaktimpi ja nyt varsin lähellä kolmea kilometriä. Tämä helpottanee luistellun matkan mittaamista erityisesti ilman GPS-laitteistoa luistelevilla ja miksei muillakin säädyillä.

Lupe's escape

Rataan on tullut myös järven kapeimman kohdan lounaasta koilliseen halkova Lupen pakoreitti (ks. Vihreän timantin metsästys), jolla on mittaa noin 350 metriä. En ole aivan saletissa siitä, miten päin kyseinen kapeahko ränni tulisi rataetiketin mukaan edetä, mutta Tohlopinrannasta aloitettu kierros lyhenisi oikopolkua käyttäen noin kilometrin verran.

Testiviikon kaksi ensimmäistä aamuhetkeä osui lumisateisen yön jälkeisiin tunteihin, mutta ohut lumikerros ei haitannut erittäin tasaisen jään pinnalla menoa. Keskiviikon (19.12.) aamumenoa täydensi vielä näkyvyyden noin 30 metriin rajoittanut sumupilvi, joka loi Tohlopille fantasiaelokuvamaiset tunnelmat. Torstaina ja perjantaina jää oli jo täysin näkyvissä ja matkanopeus kiihtyi myötätuuliosuuksilla asiallisiin lukemiin. Erityisesti torstaina kaakosta puhaltanut tuuli alkoi hidastaa kelpo kuntoilijan menoa avantouintipaikan tuntumasta takasuoralle kääntyvässä mutkassa, jota olen alkanut kutsua nimellä Käräjätörmän kosto, siellä aikoinaan kumoon pyllähtäneen luistelijakumppanin muinaisen asuinpaikan mukaan.

keskiviikon sumu & savu

Viikon viimeisenä päivänä pakkanen kiristyi kymmenen miinusasteen tuntumaan ja villapipon päälle oli tarpeen pukea myös ulkoilutakin huppu. Rautahumpan ympyröissä jo kotvan vaikuttanut suurkuntoilija, maineikas Santsi-Sanna mainitsi ohimennen, että jää kutistuu pakkasen kiristyessä ja että tämä edesauttaa myös luisteluväen kammoksumien railojen syntymistä. Sunnuntaina isoja railoja ei Tohloppiin ollut vielä ehtinyt syntyä, mutta katsoin silti otsalampun olevan turvallisuuden tae iltapäiväpimeyden kello neljältä yllättäessä. Jään alta kuului satunnaisesti myös onttoa jyrähtelyä ja rahinaa, joka tekee kaltaiselleni kuivan maan kasvatille aluksi hieman epäluuloisen olon. Jäätä kuitenkin hoidetaan jo raskaalla kalustolla, joten mietinnät jään heikkoudesta luistelijan painon alla eivät näissä sääoloissa ainakaan Tohlopin rata-alueella ole tarpeen.

Tohloppilaisten alkuvuodelle aikomat toimenpiteet ovat vakuuttavia. Radan säännöllisen ylläpidon lisäksi tiedossa on muun muassa soihtuluistelua, luistinvuokraamokontti ja Rautahumpan toimitusta suuresti hämmentänyt valaistu rataosuus. Tohlopin rataa ilmaiseksi hyödyntävä kuntoilija nöyrtyy moisen ahkeruuden ja idearikkauden edessä. Rautahumppa suosittelee lämpimästi Tohloppia luisteluväelle!  Muistettakoot, että sääolot muuttavat minkä tahansa radan pintarakennetta nopeasti, eikä luonnonjäätä aina saada priimakuntoon vaikka yritystä olisi. Siksi hyvästä radasta kannattaa ottaa kaikki irti kun kelit ovat kohdallaan.

Lopuksi Rautahumpan toimitus toivottaa lukijoilleen rattoisaa loppuvuotta ja mukavia joulupyhiä. Erityistoivotus kiitosten kera lähtee vielä Tohlopin auraajalle, joka hymyssä suin ja viimasta piittaamatta kiillottaa väsymättömänä rataa luistelukuntoon. Radan nykymuoto on pitkälti yhden uutteran ja monia luisteluvastaisiakin esteitä pitkäjänteisesti ylittäneen rata-aktiivin aikaansaannos.

Tohloppi vs. Saarikylät

Jos pirkanmaalainen kuntoluistelija ilahtui aattoiltana löytäessään joululahjakontista jääetenemiseen soveltuvaa tarvikkeistoa, joutui tämä keksimään korvaavaa liikuntasuoritetta pitkälle tammikuun 2018 alkuviikoille, ennenkuin lämpömittarin osoitin alkoi kestävämmin pysytellä veden jähmettymispisteen alapuolella. Lähijärvien isojen jääselkien lisätessä hiljalleen kantavuuttaan, keskittyy tämä Rautahumpan katsaus kahden jo jäänsä vakiinnuttaneen luisteluradan tarkasteluun. (toim. huom. Näsijärven rata aukesi myös tammikuun 2018 lopulla)

Jään nopein. Lisäpaino-Timpa ei liioin ahdistunut röpökohdista

Tampereen alueen kunto-/matkaluistelu on silmämääräisesti arvioiden lisännyt parin kuluneen vuoden aikana runsaasti suosiotaan. Ilmiön syy ja seuraukset ovat siinäkin mielessä arvoitukselliset, ettei sauvarullaluistelu mainiona kesäaktiviteettina näyttäisi kasvattavan harrastajamääräänsä järvien sula-aikoina.

Rautahumpan toimitus ei juurikaan vieraile lähialueen latuverkostojen asiakkaana, joten voimme vain arvailla ovatko jääratojen tungokset vastaavasti vähentäneet lumitamppaajien kvantiteettiä esimerkiksi Kaupin selkosilla.

Rautahumppa on viettänyt syksyn ja alkutalven aikana hiljaiseloa, sillä ylähengitystieinfektiot lukuisine sivuoireineen eivät ole säästäneet kelpo toimituskuntaa viikkojen piinalta & ahdingolta sekä tätä seuranneelta urheilutauolta. Tästä syystä käsillä olevan tiedonannon suoritusajat eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien, hillitöntä luistelumenoa uhkuvien RH-testien kanssa. Tietenkin testiryhmän ikääntyminen saattaa myös hidastaa tahtia, mutta tämä puute mahdollisesti tai toiveajattelullisesti kompensoituu lisääntyneen kokemuksen ja lajituntemuksen myötä. Rautahumppa suoritti 22 kilometrin mittaiset testiluistelut Tohlopissa ja Saarikylissä 19.-20.1.2018. Radat muuttuvat kanssaluistelijoiden, aurausfrekvenssin ja säätilavaihdosten myötä aktiivisesti, mutta tämä sepustus pyrkii kuitenkin ilmaisemaan testaushetken kulloisenkin asiantilan mahdollisimman seikkaperäisesti ja kaikin puolin rehellisellä pelillä.

Leveitä ratoja

Tohloppi 14.1.2018

Tohloppi on pienehkö, reilun kilometrin pituinen järvi Tampereen keskustan länsipuolella. Hämeensillalta luistelukohteeseen tulee taivalta noin 6 kilometriä. Järven 3,2 km:n  (GPS+Endomondo) mittainen luistelurata on kerännyt huomiota paikallismediassa viimeisen kolmen vuoden kuluessa, sillä tuona aikana rata on saatettu talvisin poikkeuksellisen hyvään luistelukuntoon täysin vapaaehtoisvoimin.

Vuosi 2018 alkoi Tohlopissa spektaakkelimaisesti, sillä auraustiimi laajensi radan viikonlopputoimintaa vuokraamopalveluiden ja virvokemyynnin kera. Vaikka tohloppilaisessa tammikuussa on säätilan puolesta ollut käytännöllisesti katsoen vasta kaksi kelvollista luisteluviikonloppua, radan saama myönteinen julkisuus sai houkuteltua paikalle jo tuhansittain jääkuntoilijoita ja muuten vain ulkoilmasta nautiskelevia.

Saarikylät 20.1.2018

Saarikylien luistelurata sijatsee Kangasalla, noin 40 minuutin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta. Rata on edellisten vuosien tapaan n. 2,2 kilometrin mittainen ja toisin kuin Tohlopin järven rantoja viistävä soikio, Saarikylien ratamalli muistuttaa hieman kolmilehtistä apilaa (tai Mersun merkkiä, avattua kämmentä sivusta jne.) jyrkähköine mutkineen. Saarikylissä on perinteiseen tapaan vuokraamotoimintaa ja leipäkauppa eväspalveluita tarjoamassa.

Kumpikin rata varsin leveäksi aurattu. Tohlopissa rataleveys lienee noin 10-12 metriä koko radan mitalta ja Saarikylissä on nokitettu Tohlopin rataa arviolta 2-3 aurausteränleveyttä leveämmällä luistelu-uralla.

Förutan Vind

Tohloppi by night

Rautahumpan Tohlopin testaushetki osui iltaaikaan perjantaina 19.1. Hieman aikaisemmin RH-toimitus kulutti mahtiosan ostopalvelumäärärahoistaan hankkimalla reilun 50 euron hintaisen otsavalaisimen läheisestä autotarvikeliikkeestä ja uskaltautui lamppuesitteessä mainitun, 350 lumenin häikäisytehon turvin pimevään Länsi-Tampereen iltaan. Pakkasen (-9°C) purevuus pysyi maltillisena, sillä alueella ei ollut tuulta juuri nimeksikään.

Tottumattomuus modernin myrskylyhdyn käyttöön saattoi toki lisätä pientä varovaisuutta luistelusuoritukseen, mutta suhteellisen hyväkuntoisella jäällä saattoi helposti taittaa kilometrin alle kolmen minuutin RH-haamurajan. Valitettavasti Tohlopin välinevuokraamo ja virvokekoju oli testiaikaan jo suljettu, mutta viikkoa aiemmin paikalla käyneinä saatoimme todeta oheispalvelut mietityiksi ja laadulla toteutetuiksi. Tohloppi on saanut FB-viestintänsä oheen myös selkeät verkkosivut, joista luisteluhalukas saa ammennettua lisätietoa esimerkiksi vuokraamohinnoista (www.tohlopinluistelurata.fi/).

Myrskylyhty 2.0

Tohlopin jää ei testihetkellä ollut aivan täydellinen, vaikka rataa olikin valmisteltu pieteetillä ja peräti useassa kohdassa järvivettä jäälle pumppaamalla. Rata oli jäänyt hieman muhkuraiseksi parinsadan metrin matkalta Yleisradion Mediapoliksen kohdalla. Samoin paikassa ennen ainoaa järveen kurottautuvaa niemimuodostelmaa, Mustikkaniemeä, eli noin 200-300 metriä vuokraamokontista eteenpäin lännen suuntaan edettäessä oli havaittavissa muutamia jäähalkeamia, johon osa Rautahumpan testiryhmästä sai luistinteränsä lähes kierros kierrokselta osumaan. Kokonaisuutta tämä ei kuitenkaan häirinnyt ja samalla Rautahumppa julkilausuu, että rata on saatettu niin hyvään kuntoon, kuin se näissä keliolosuhteissa suinkin on mahdollista.

Jos lähtöpaikka on Tohlopinrannassa, 3 kierroksen jälkeen makkarakojulla on noin 10 km koossa

Tohlopin yötestiin mahtui yksi alle 3 minuuttinen kilometri, tyyni ilma teki menosta tasavauhtista

Arvosana jäälle

Jokeri-Pokeri-Poks!

Saarikylien luistelurata sijoittuu pittoreskiin maalaismaisemaan, Roine-nimisen mahtijärven vähätuuliseen sopukkaan. Huolimatta kohtuullisen runsaasta autotaipaleesta halki korpien ja ohi Kummeli-ryhmän Vihko Auki! -sketsistä tutun kyläkaupan, saattaa tamperelainenkin kuntoluistelija yllättyä Saarikylien tarjonnasta. Vuokraamo- ja leipäkauppapalvelut ovat jo hyvän aikaa sitten etabloituneet osaksi Pirkanmaan luistelukulttuuria. Rataa ylläpidetään huolella ja radan läheisyyteen on lisätty pysäköintipaikkoja viikonloppuisia kansanjoukkoja palvelemaan.

Rautahumpan maaseudulla varttunut toimittajakunta luonnetodistaa Saarikylien edustavan esteettiseltä olemukseltaan ja erityisesti äänimaisemaltaan jo kohtalaisen inspiroivaa ja stressitöntä maalaislokaatiota.

Pienikin vastatuulenvire pudotti nopeuskäyrää luoteeseen edettäessä.

Saarikylien reilun kahden kilometrin mittaista rataa (2,16 km, GPS+Endomondo) kierretään vastapäivään, samoin kuin Tohlopin rataakin luistellaan. Kuten mainittua, rata oli aurattu todella leveäksi. Tosin radan ulkoreunan 2-3 metrinen kaistale oli kohvainen ja soveltui lähinnä tasatahtityöntöjen avulla suoritettuihin ohitustilanteisiin molemmat luistimet tukevasti kiinni alustassa.

Muuten rata oli varsin hyvässä kunnossa ja oikeastaan vain loppusuoran puolessa välissä, paikassa jossa Rehvässaari on jo kokonaan ohitettu luistelijan vasemmalta puolelta, oli radan ainoa muhkurainen ja halkeileva osio. Testausiltapäivä lauantaina 20.1. oli varsin tuuleton, tosin Roineen isompien järvenselkien synnyttämät henkäykset tuntuvat siltikin puristuvan takasuoralle radan luoteiskulmassa sijaitsevasta Haavistonsalmesta. Ilmiö on tullut vastaan aikaisempinakin luistelukertoina.

Varsinaisen testihetken jo päätyttyä Rautahumppa huomioi mainitussa Haavistonsalmessa etenevän aurausjäljen. Uraa pitkin saattoi, ellei luistellen niin ainakin tasatyöntöjen avustuksella kiertää viereisen saarimuodostelman. Reitti esitteli erityisen idyllisen kuuran peittämän talvimaiseman ja urbaani nomadi ällistyi varsinkin käsinkosketeltavaa hiljaisuutta. Huh!

Saarikylien salareitti

Saarikylien 22 kilometrin taival sujui viitisen minuuttia vauhdikkaammin kuin Tohlopissa, mutta valoisa luisteluajankohta oli tähän todennäköinen syy. Alle 3 minuuttisia kilometrejä tuli matkan varrelle 2 kpl.

Arvosana jäälle

Väkeä riittää

On makuasia arvostaako luistelija Tohlopin pidempää ratalinjausta vai Saarikylien kompaktimpaa versiota. Pidempi rata nielee suuremmat luistelijajoukot jouhevammin, eikä kovakuntoisella tehomenijällä mene pää pyörälle pidempää rataa kiertäessään. Toisaalta 2 km ei ole sanottavasti lyhyempi reitti ja Rautahumppakin on edellisellä kaudella suorittanut Saarikylissä yli 40 km:n harjoituksen.

Vaikka Rautahumppa vastaanottaa kiitoksella tiedon lisääntyvistä kuntoluistelijamääristä, on samalla myönnettävä, että yksi syy yöllisen valaistusavun hankintaan oli lisääntynyt tarve välttää väenpaljouksisia valoisan ajan luisteluikkunoita erityisesti viikonloppuisin. Reippaileva kuntoluistelija saattaa takaa tulevana ja siten väistämisvelvollisena kokea vaaranpaikkoja jälleennäkemistilanteissa, jossa ystävät ja kylänmiehet kohtaavat toisensa yllättäen luisteluradalla ja keskittyvät juttutuokioonsa pysähtymällä keskelle rataa sivuilleen katsomatta. Rautahumpan ynseä ukko-osasto ei ole toistaiseksi lähtenyt rataetikettivalistuksen tielle ja miksi lähtisikään, sillä suurimman osan ajasta myös suosituimmat radat ovat autioita ja vauhdikasta menoa voi toimittaa otsalampun kera.

Tohlopin rata vaikuttaa olevan alttiimpi keskustelemaan, tai muuten vaan seisahtuvien luistelijaryhmien havaintopaikaksi. Kenties tämä johtuu siitä, että radassa ei ole varikkokaistaa eikä jyrkkiä mutkia luistintenvaihtopaikoissa tai virvokepisteessä. Väkeä riittää viikonloppuisin Saarikylissäkin. Siellä radan alkupisteessä on jyrkkä mutka, joka osaltaan lisää turvallisuutta, sillä lähtöpaikkaa on vaikea ohiluistella täyttä vauhtia, eikä sisäkurvi tunnu luontevalta palaveripaikalta. Vaikka Saarikylien rataa rauhoittaa myös luisteluevästä tarjoavan leipäpuodin sijaitseminen ylhäällä mäellä maatalousrakennusten katveessa, ei radan vierustalla sijaitseva makkarakoju olisi ollenkaan pahitteeksi myös Saarikylissä.

Rikotaan jää

Rautahumpan toimitus edustaa ikääntyessään entistä tiiviimmin koulukuntaa, jonka mukaan erilaisissa konfliktitilanteissa tulisi ajatella myös eriäviä tai vallan vastakkaisia mielipiteitä ilmaisevien aatemaailmaa. Yleinen luisteluvastaisuus, järven vääränlainen hyötykäyttö, autoralli liikuntapaikoille, polttomoottorista käyttövoimansa saavan aurauskaluston melu- ja ilmapiirihaitat, luonnonrauhan rikkoontuminen jne. ovat asioita jotka saattavat aiheuttaa kuntoluistelevan viiteryhmän ulkopuolella epätoivottua mielialaa. Keskustelu auttaa useimmissa tilanteissa ja Rautahumpan toimitus kannustaakin luisteluharrastajia tuomaan aktiivisesti esiin harrastukseensa liittyviä myönteisiä piirteitä, jotta suhteellisen modernin harrastusmuodon hyödyt vakuuttaisivat samalla asioita monelta kantilta punnitsemaan joutuvaa virkanais- ja virkamieskuntaa.

Over & Out

Rullaluistelijan Helsinki 2017

On täysin mahdollista, että rullaluistelu eri muotoineen on harrastajavoluumina mitattuna maassamme jonkinlaisessa aallonpohjassa. Asiantila kävi ilmi muun muassa uusia luistimia valikoidessani ja ostopäätöstä tehdessäni, sillä takaraajoihini soveltuvat rullausvarusteet (K2 Radical X), löytyivät viimeinen saksalaisesta verkkokaupasta (https://der-rollenshop.sportkanzler.de). Hartaudella odotetusta kuriiripaketista löytyi kelpo luistimien lisäksi Rollerblade-luistinmerkin julkaisema laajahko luistinopus, joka välitti pohjoiselle hemispherelle hämmentävän uutisen: 4-pyöräiset nihkeää, 3-pyöräiset hehkeää. Näin siis Euroopassa.

Kun sitten koitti aika lähteä tuoreen luistinparin kera pääkaupungin suuntaan, tein pikaisen Google-urkinnan "Rullaluistelu Helsinki" -hakufraasin keinoin ja havaitsin hakulistauksen kärkijoukossa kaksi helsinkiläisiä rullaluistelureittejä käsittelevää verkkokeskustelua.

Nämä foorumiviestit sijoittuvat kuitenkin vuosille 2003 ja 2009, joten aihealue ei viime vuosina liion ollut ollut nettiheimojen pääasiallisena kuumoitusteemana. Olin kuitenkin pari kesää aiemmin tehnyt 52 km:n luistelutaipaleen Tuusulasta ja Espoon Leppävaaraan ja takaisin, jonka perusteella osasin arvostaa pääkaupunkiseutulaista asfaltointiosaamista ja kevyenliikenteen reitityksiä.

Helsingissä Rautahumpan asemapaikka sijaitsi kantakaupunkiin nähden noin 4 kilometria koilliseen ja edellisenä päivänä suoritettu kaupunkipyöräily osoitti voimallisesti, että kuntoluisteluhaaveet Vallilan ja Meilahden eteläpuolella on syytä visusti haudata. Mukulakivet, epäsäännöllisesti poukkoilevat pyöräilyväylät ja runsas autojen ynnä jalankulkijain määrä tekivät pyöräilystäkin huomattavaa tarkkaavaisuutta ja kaupunkiliikenteeseen suurta perehtyneisyyttä edellyttävää.

Viikki (A)



Eräässä verkkokeskustelussa kehotettiin suuntaamaan Viikin kaupunginosaan, jossa Helsingin yliopiston koetilan lisäksi kerrottiin löytyvän myös runsaasti liikennevaloista vapaita rullausreittejä. Jätin kulkupelini Tekniikan museon välittömään läheisyytteen ja luistimia asentaessani äimistelin aikani seudun uljaita koskimaisemia. Maisemiltaan lenkin alku ei ainakaan tuottanut mieliharmia.

Latokartano (B)



Tarkoituksenani oli käyttää luisteluun kolmisen tuntia, mutta tarkkaa reititystä en etukäteen ollut miettinyt. Suuntasin siis koillisen ja idän suuntaan ja Malmille johtavien mahtiväylien sivussa sainkin luistella hyvän tovin ilman risteävästä liikenteestä koitunutta jarrupalan kulutusta. Luistelija osoitetaan tieliikennelain perusteella jalankulkijan kanssa samaan tiimiin ja näin ollen myös käyttämään kevyenliikenteen väylän jalankulkijalle merkittyä osuutta.

Esimerkiksi Latokartanon seudulla kävelijäin väylä kulkee autoliikenteen ajoradasta lukien pyöräilyväylää kauempana ja risteämpien katujen kohdat on kävelijöiden kohdalla kivetty inhalla kynnyksellä. Tältä osin oli turvallisempaa lainata risteysalueen väylää pyöräilijöiden puolelta.

Myllypuro (C, D)





Jälkeenpäin tehtyä lenkkiä karttakuvasta katsellessani arvelin Sipoon Östersundomin ja Vantaan Fazerilan olevan täysin Viikin suunnasta luisteltavissa, mutta alueista tietämättömänä käännyin Latokartanonkaarteesta Myllypurontielle ja jatkoin kohti etelää. Liikennettä ei ollut kauheasti ja maasto alkoi viettää alamäkeen. Roihupellon metrovarikon tunnelin tienoilla käännyin taas kohti kaakkoa Rataspellontielle uudehkon pientalokannan ohi vilistäessä.

Itäkeskus (Turunlinnan-, Vanhalinnantie)

Myllypuron tennisareenoiden kohdalla vasemmalla alkoi häämöttää Itäkeskuksen korskea silhuetti. Itäkeskus, vaikkakin tärkeänä helsinkiläisenä maamerkkinä hieno käyntikohde, oli luistelumielessä reitinvalinnallinen erheliike. Alueella on runsaasti ruutukivillä päällystettyjä katuja ja melkoisesti risteävää liikennettä, joka helpotti vasta Puotinkylän kartanon suunnassa Rusthollarintiellä.

Meri-Rastila & Vuosaari (E, F)

Intuitiiviset, hetken mielijohteesta suoritetut reittivalinnat osoittivat jälleen kannattavuutensa, sillä Meripellontien risteyksessä sain aatoksen vierailla ihailemassa läheisen Vuosaaren sillan maisemia. Paikalle päästyäni vesistön takana siintävä Meri-Rastilan uudenkarhea rakennuskanta houkutti siinä määrin, että päätin suorittaa lahdenpoukaman ylityksen.

Teko osoittautui varsinaiseksi kuningasideaksi, sillä Vuosaaressa sijaitseva Kallvikintien kolmekilometrinen luisteluosuus osoittautui koko reitin vauhdikkaammaksi ja hyväkuntoisimmaksi. Seuraava yhden kilometrin matkalla tapahtunut kolmen minuutin selkeä alitus otti paikkansa vasta Herttoniemen kartanopuiston kupeessa.

Fallbacka & Puotila (G)



Lenkkini itäisin koukkauspiste otti paikkansa Fallbackassa, jossa C-käännöksen tehtyäni palasin jossain määrin perusparannettavan Itäväylän tuntumassa kohti Itäkeskusta ja länttä. Varsinaisen keskuksen ohitin (taas) eteläpuolelta ja suuntasin Kauppakartanonkatua pitkin kohti Marjaniemen ryhmäpuutarhaa.

Strömsin kartano, Roihuvuori ja Tammisalo (H, I)



Mainittua puutarhaa reunustavalta Tulisuontieltä tein koukkauksen lounaaseen, jossa sijaitsi koko lenkin palkitsevin luisteluspotti. Olisin voinut vaikka vannoa, ettei Strömsin kartanopuiston läpäisevä polku olisi koko matkaa päällysteen peitossa, mutta se oli! Spotti tarjosi hienot puistomaisemat, jota päättyvät idylliseen venesatamaan. Muutaman valokuvan jälkeen suuntasin Abraham Wetterin tietä kohti Herttoniemeä.



Laajasalo (J, K, L, M)



Herttoniemessä käännyin jälleen kohti etelää tehden noin yhdeksän kilometrin koukkauksen Laajasaloon, koska mielin myös Santahaminan maanpuolustuksellisten kontribuutioiden tuntumaan. Laajasalo on päälysteiltään osittain remontissa ja kaiken lisäksi kohtuullisen mäkistä maastoa. Tästä syystä etenin verrattain hitailla keskinopeuksilla lenkkini toiseksi viimeisen kuudesosan.





Kulo- ja Kyläsaari (N, O, P, Q)

Itäväylä pohjoispuolelle Helsingin keskustan suuntaan etenevä Kulosaaren puistotie muodosti maisemallisesti edustavan loppuosuuden käsillä olevalle lenkille Herttoniemen liikennevalosirkuksesta selvittyäni. 

Siltojen jälkeen ennen Kalasatamaa käännyin oikealle kohti pohjoista ja Arabian rantaa. Vaikka Tampereella on viime aikoina menestytty paremmin monissa kontribuutioissa, on kuitenkin Helsingin remontoitavien katuosuuksien päälystäjillä selkeästi paremmin pullat uunissa. Kyläsaaren seutu oli yltäpäältä remontissa, mutta seudulla kulkeva rullailutie oli siltikin visusti asfaltoitu, Mainittakoot ettei asiantila olisi millään tavalla mahdollista Tampereella tai lähialueilla, jossa putki- tai kaapelivetojen vuoksi aukirevityt asfalttit päällystetään luistintuntumalla arvioituna vasta vuosien päästä.

Arabianranta (R, S)





Arabian uudehko rakennuskanta muodosti maiseman lenkin loppuosalle. Reittivalintani oli hiukan huolimattomasti valittu, sillä ajauduin poukkoilemaan kerrostalojen väliin, sillä rantatie ei ollut päällysteinen. Talojen välissä oli puomeja ja nupukivetystä uupunutta rullaluistelijaa ahdistamassa, Loppunousu sujuikin Tekniikan museon koskimaisemia ihaillessa.

Epilogi

Helsingissä on yllättävän suuria korkeusvaihteluita heti Viikin peltojen kupeessa, tasaista löytyi lähinnä Herttoniemen alueelta ja Arabianrannasta. Harmi, että laji on mennyt pääkaupungissa pois muodista, sillä upeita luisteluspotteja löytyisi paikkakunnalta vaikka kuinka paljon. Laji ei todellakaan edusta mainstreamia, siellä aurinkoisena sunnuntaipäivänä kohtasin vain kaksi kanssaluistelijaa koko 43 kilometrin taipaleellani. Tänne pitää luisteluhankkeissa tulla äkkiä takaisin.

Tampereen ja lähialueen luisteluradat tammi-helmikuussa 2017

Tohlopin aurikoa

Rautahumpan matkaluistelutiimi joutui jo viime kauden loppupuolella varsinaiseen välineahdinkoon, kun kelpo joukkion vauhdikkain kisailija, Lisäpaino-Timpa onnistui kuin onnistuikin telomaan Prophet-luisteluteränsä miltei lunastuskuntoon Siilinkarin edustalla ja taituroi itsensä yhdellä jalalla lähes kahden merinpeninkulman matkan takaisin pispalalaisen sivistyksen pariin. Rautahumppa ei vahvista muutamia silminnäkijähavaintoja, joiden mukaan Timpa olisi taivaltanut matkan paitsi yhdellä jalalla, myös ilman sauvoja. Ei sillä, etteikö jälkimmäinenkin tältä Hassebackan Herculekselta onnistuisi.

Myös toinen testiluistelija koki Fila Primonsa tulleen kenkien osalta tiensä päähän. Vanhoissa K2-rullaluistimissa sattui kuitenkin olemaan tarjolla jäälajiin soveltuvat, edelleen ryhtinsä säilyttäneet jalkineet. Pahaksi onneksi nämä erimerkkiset jää- ja rullailuvempeleet omasivat tyystin toisiinsa sopimattomat kiinnityskommervenkkinsä. Ratkaisun tähän varsinaiseen mysteerio buffoon tarjosi 4 mm:n vahvuinen alumiinikappale, johon improvisoidut ruuvikolot saivat kuin saivatkin terät pysymään rullakenkien pohjassa.

Hiljalleen itse asiaan mennäksemme kunto-, retki-, järvi- tai matkaluistelu, joiksi käsillä olevaa liikuntamuotoa kutsutaan, on saavuttanut selkeästi edelliskautta muhkeamman kansansuosion. Lukuisia ovat olleet ne kerrat, joina Rautahumpan edustajat ovat todistaneet retkiluistinteräkyselyjä urheiluvälinekaupassa vieraillessaan. Myös Aamulehden ja Tamperelaisen kaltaiset, runsaslevikkiset paikallisaviisit ovat ottaneet kantaa tähän valtavirran patoluukkuja kolkuttelevaan kuntourheiluun.

Kahtena edellisenä talvikautena Rautahumppa läpivei muutamia pieteetillä suoritettuja jääratatestejä, joista voitte lukea täältä, täältä ja täältäkin. Testaustoiminnan käynnistäminen on kuluneella kaudella muodostunut joiltain osin haasteellisemmaksi, paljolti johtuen mainituista välineongelmista ja arjen työkiireistä, jotka kiusallisesti vähentävät testaajalta käytettävissä olevaa vuorokauden valoisaa ajanjaksoa. Myös kelpo testikuoma Lisäpaino-Timpa on nyttemmin painottanut sali- ja allasharrasteita, ilmeisesti entistä veretseisauttavampaa ylivoimaa myöhemmin jäällä uhkuakseen.

Tällä kertaa emme raportoi aivan yhtä perusteellista ratatestiä kuin aiemmin, mutta Rautahumppa tuo esiin keskeisiä sekä lajissaan kiinnostavia seikkoja paikallisratojen nykykunnosta. Sokerina pohjalla tässä tiedonannossa on myös rahtunen high-techiä, sillä mukaan on ympätty aitoa 360 videota - Tohlopin ratakierroksen kaikki ilmansuunnat sekä muutkin katselukulmat on jatkuvasti katseltavissa esimerkiksi mobiilaitetta eri ilmansuunnissa pyörittäen.

Huomautuksena jälleen mainittakoot säätilojen armoton ja arvaamaton vaikutus ratojen kuntoon, testattava rata kun saattaa tarjota parinkin päivän säteellä huomattavasti eri tason luistelukokemuksen.

Näsijärven luistelurata

Perinteistä Näsijärven Siilinkarin läheisyydessä kulkevaa luistelureittiä ylläpitävä Hiking Travel Hit aloitti meneillään olevan kauden alkuvalmistelut jo sulan veden aikana uittamalla tukikohtansa, Bikini Barinakin (a.k.a. Teknologia paviljonki) tunnetun luistelutukialuksen Rantatien tuntumasta Kaupinojan saunan läheisyyteen. Monelle ajomatka saattoi pidetä, mutta parkkipaikkoja on tarjolla nyt paremmin ja rata kulkee selkeästi aiempaa mielenkiintoisemmissa Rauhaniemen-Lapinniemen-Tampellan-Särkänniemen & Onkiniemen maisemissa. Myös väylä Siilinkarille on aurattu. Itse en jäänyt kaipaamaan esimerkiksi Santalahden aallonmurtajan kiertävää ketunlenkkiä aiemmalta reitiltä.

Näsijärven reitin alku Kaupinojan edustalla 28.1.2017

Testihetken perusväylällä oli leveyttä riittävästi parhaimmillaan kenties noin 8-10 metriä. Perusreitti kulki noin 4,3 km:n matkan Kaupiojan vedenpuhdistamolta Saara Hildenin museon edustalle. Paluu tapahtui samaa reittiä, jota saattoi vielä pidentää poikkeamalla Lapinniemestä Siilinkarille johtavalle kilomerin mittaiselle osuudelle, yhteensä edestakainen reitti tarjosi 10,5 km:n edestä luistelua.

12.2.2017 Rautahumpan edustusto koeluisteli myös Hit Travelin uskaliaan kulttuurihankkeen – Siilinkari – Ryydynpohja  -yhteysreitin. Valitettavasti jäällä eteneminen meni luistinretkeilyn puolelle ja varsinkin Reuharinniemen pohjoispuolen kohvakohdat saivat Rautahumpan hienohelmaiset herrasvekarat huutamaan mammaa apuun, kuten muinainen ylioppilas Larvanto ikään. Pelihuumori loppui Ryydynpohjan ensimmäisen lateraaliviitan kohdalla ja Hitin Avanti-Pekkakin näytti kääntävän aurauslaitteistonsa takaisin menosuuntaan jo parisataa metriä aiemmin.

Näsijärven Siilinkari - Reuharinniemi -osuus 12.2.2017

Rataosuuden onneton kunto johtunee paljolti muinaisien latu-urien ja jalanjälkien jäähän tekemistä kuopista, mutta hyvällä kelillä ja tasoittuessaan reitti nousisi kansallisten suurratojen (Kuopio, Rantasalmi jne.) rinnalle.

Näsijärven radan Tampellan edusta 13.1.2017

Näsijärven reitti Ryydynpohjan lähettyville asti

Keskeiset havainnot:

• Lähialueen radoista ylivoimaisesti parhaat maisemat
• Tampellan edustan rauhallisuus yllättää, kunnes muistaa autoliikenteen tunneliosuuden
• Iso järvenselkä - isommat railot - kovempi tuuli
• Rata on melkoisen suosittu erityisesti viikonloppuisin, jolloin hankaliin riite-, kohva- ja railokohtiin muodostuu toisinaan pullonkauloja, joita 2-suuntainen liikenne pahentaa, vaikka rata onkin hyvin leveäksi aurattu
• Radan reunoilla on pitkä pätkiä lumipolanteita, jotka ohjaavat luistelemaan keskellä – radan täysi leveys jää käyttämättä.
• Vuokraustoiminta, säännöllinen kunnossapito ja kotakahvila takaavat suosion jatkossakin

Tohlopin luistelurata

Alla oleva Rautahumpan teknologiatiimin yritys yhdistää 360 video ja tabletilla pyörivä kuntoilusovellus jäi hieman vaiheeseen, mutta ratanäkymiä voi silti ihastella joka puolelta. Hieman puutteellinen luistelutekniikka (vauhtia silti yli 20 km/h) johtui tässä yhteydessä varovaisuudesta ja haluttomuudesta rikkoa olosuhteisiin nähden tarpeettoman kalliita lainalaitteita mahdolliseen railoon kaatumalla.

Tohlopin rata on alkuvuonna 2017 aurattu pitkälti samoin viitoituksin kuin edellisenä vuotenakin. Pienellä järvellä railot ja tuulet pysyvät kurissa ja rataa on jälleen hoidettu aktiivisesti vapaaehtoisvoimin. Tampereen kaupungin fundeeratessa soveltuvaa palkitsemisapparaattia jääradan kunnostajalle (ks. Tamperelainen), radalla järjestettiin yleisötapahtuma, jonka avulla aurauskuluja saatiin rahoitettua.

Tohlopinrannan puoli 12.1.2017

Radan pituus on noin 3,2 km ja leveydeltään noin 6-8 metriä. Radalle pääsee mm. Tohlopinrannasta ja uimarannan puolelta. Tohloppi on selkeästi lähialueen voittajavalinta vauhdikkaasta kuntoluistelusta kiinnostuneelle. Railot ovat talven ankaruudessa alkaneet vaivata myös Tohlopin rataa, mutta varsinaisia huonoja, luistelupotkun väliin jättämistä edellyttäviä kohtia radalla ei edelleenkään ole. Tyynellä säällä radalla on kohtuullisen vaivatonta ylläpitää alle 3 minuutin kilometrivauhtia.

Rautahumppa on nyttemmin saanut testitiiminsä hangaroundmemberiksi Käräjätörmän Kostajaksikin kutsutun, pidempien matkojen erikoismiehen, Pasin. Pasin kanssa olemmekin kiertäneet Tohloppia, saavuttaen yli 30 km:n luistelurupeamia.

Tohlopin rynnistys 3.2.2017 

Keskeiset havainnot:

• Arkipäivinä saa luistella rauhassa, viikonloppuisin varsin vilkasta.
• Rautahumpan ukko-osastokin intoutui opastamaan radalla kävellyttä nuorisoa. Kävi ilmi, ettei väki oikeasti tiedä kävelyn (hiihtämisen, koiran ulkoilutuksen, pilkkimisen, motocrossin, pöytätenniksen jne.) rataa pilaavasta vaikutuksesta
• Tohlopinrannan kadulle auto on näppärä pysäköidä, mutta alas jäälle viettävä penger on monesta kohtaa tallautunut petollisen liukkaaksi
• Jussinhannan leipomon kahvilamyymälä on mainio paikallisfasiliteetti, mutta harmillisesti viikonloppuisin suljettuna
• Varmaankaan suurena ylläyksenä ei tule kenellekkään se tosiasia, että rata on edelleen Rautahumpan ykkössuosikki!'

Saarikylien luistelurata

Saarikylät vetävät talviviikonloppuisin satamäärin luistelijoita jääharrasteiden pariin. Syrjäisestä sijainnista huolimatta suosio ei näytä laantuvan. Ei ihme, sillä kodikas miljöö luistinvuokraamoineen houkuttaa kävijöitä kauempaakin. Saarikylissä on varmaankin lähialueiden levein, noin 2,4 km rata, joka on pyritty auraamaan suojaisten saarten oheen. Testihetkellä rata oli mainiossa kunnossa ja aurinkoinen sää siunasi ulkoilijoita. Tuuli kyllä osuu tällekin radalle tullessaan soveliaasta kulmasta.

Saarikylien rata on leveä (21.1.2017)

Kenties talven eeppiset lämpötilavaihtelut ovat tuoneet railomuodostusta Saarikyliinkin. Kangasalan perukoilta kantautuneet luisteluhuhut kertoivat radan olleen 11.2.2107 vain tyydyttävässä kunnossa. Pitkämatkalaisen olisikin erityisen mieluisaa saada radasta kursailematonta informaatiota ennen luisteluvälineiden autoon pakkaamista.

Keskeiset havainnot:

• Tampereen keskustasta Saarikyliin ajelee noin 35-40 minuutissa.
• Laajoilla parkkipaikoilla on tunkua viikonloppuisin, mutta jäälle mahtuu
• Luistinvuokraamo ja leipäkauppa+kahvio
• Perinteinen ulkohuussi
• Tarjoaa puitteet vauhtiluisteluunkin hyvällä säällä.

Saarikylien radan 2017 reitti on perinteinen

Reipinniemi

Uusin peluri ainakin Rautahumpan luisteluskenessä on Pirkkalan vanhan kirkon kupeessa sijaitseva Reipinniemen luistelurata. Sijainti näppärien liikenneyhteyksien varrella ja suhteellisen pitkä (11 km) rata innoittivat mm. Aamulehden retostelemaan radan ominaisuuksia runsain mitoin. Perusfasiliteetit ovatkin kunnossa. Reipinniemen uimarannalla on runsaasti parkkitilaa ja jäälle on asetettu tohloppilaisittain trukkilavoja luistimien vaihtoa helpottamaan. Uimarannan WC-tilat kuitenkin lienevät talviaikaan suljetut.

Reipinniemen reitti jäi eteläkärjestään 11.2.-17 luistelematta

Rautahumppa testasi radan tuulettomana lauantaipäivänä 11.2.2017. Rata oli testihetkellä varsin heikossa kunnossa. Lumet oli aurattu kapealta radalta vain puolittain ja railoja oli runsaasti. Aivan radan eteläkärkeen emme edes uskaltautuneet, koska sentin lumikerros esti railojen näkymisen. Rautahumppa ei tässä testissä nosta Pirkkalaa ylen korkealle, mutta luovuttaa ei Reipinniemen suhteen kannata, sillä se avaa täysin uuden näkökulman Tampereen seudun luistelumaisemiin.

Yleistä talven 2017 luistelupaikoista

Mainittujen lisäksi luistelureittejä tiedetään olevan mm. Kurussa sekä Pirkkalan Vähäjärvellä. Valitettavasti Tampereen ainoa kuntoluisteluun soveltuva harjoittelurata on Pyynikin kentällä, sillä Sorsapuistossa alkutalvesta pidetyt ulkojäätapahtumat ovat sotkeneet perinteisen ympyräradan arkkitehtuuria ilmeisesti ainakin tämän talven osalta.