Kun sitten koitti aika lähteä tuoreen luistinparin kera pääkaupungin suuntaan, tein pikaisen Google-urkinnan "Rullaluistelu Helsinki" -hakufraasin keinoin ja havaitsin hakulistauksen kärkijoukossa kaksi helsinkiläisiä rullaluistelureittejä käsittelevää verkkokeskustelua.Nämä foorumiviestit sijoittuvat kuitenkin vuosille 2003 ja 2009, joten aihealue ei viime vuosina liion ollut ollut nettiheimojen pääasiallisena kuumoitusteemana. Olin kuitenkin pari kesää aiemmin tehnyt 52 km:n luistelutaipaleen Tuusulasta ja Espoon Leppävaaraan ja takaisin, jonka perusteella osasin arvostaa pääkaupunkiseutulaista asfaltointiosaamista ja kevyenliikenteen reitityksiä.
Viikki (A)
Eräässä verkkokeskustelussa kehotettiin suuntaamaan Viikin kaupunginosaan, jossa Helsingin yliopiston koetilan lisäksi kerrottiin löytyvän myös runsaasti liikennevaloista vapaita rullausreittejä. Jätin kulkupelini Tekniikan museon välittömään läheisyytteen ja luistimia asentaessani äimistelin aikani seudun uljaita koskimaisemia. Maisemiltaan lenkin alku ei ainakaan tuottanut mieliharmia.
Latokartano (B)
Tarkoituksenani oli käyttää luisteluun kolmisen tuntia, mutta tarkkaa reititystä en etukäteen ollut miettinyt. Suuntasin siis koillisen ja idän suuntaan ja Malmille johtavien mahtiväylien sivussa sainkin luistella hyvän tovin ilman risteävästä liikenteestä koitunutta jarrupalan kulutusta. Luistelija osoitetaan tieliikennelain perusteella jalankulkijan kanssa samaan tiimiin ja näin ollen myös käyttämään kevyenliikenteen väylän jalankulkijalle merkittyä osuutta.
Esimerkiksi Latokartanon seudulla kävelijäin väylä kulkee autoliikenteen ajoradasta lukien pyöräilyväylää kauempana ja risteämpien katujen kohdat on kävelijöiden kohdalla kivetty inhalla kynnyksellä. Tältä osin oli turvallisempaa lainata risteysalueen väylää pyöräilijöiden puolelta.
Myllypuro (C, D)
Jälkeenpäin tehtyä lenkkiä karttakuvasta katsellessani arvelin Sipoon Östersundomin ja Vantaan Fazerilan olevan täysin Viikin suunnasta luisteltavissa, mutta alueista tietämättömänä käännyin Latokartanonkaarteesta Myllypurontielle ja jatkoin kohti etelää. Liikennettä ei ollut kauheasti ja maasto alkoi viettää alamäkeen. Roihupellon metrovarikon tunnelin tienoilla käännyin taas kohti kaakkoa Rataspellontielle uudehkon pientalokannan ohi vilistäessä.
Itäkeskus (Turunlinnan-, Vanhalinnantie)
Myllypuron tennisareenoiden kohdalla vasemmalla alkoi häämöttää Itäkeskuksen korskea silhuetti. Itäkeskus, vaikkakin tärkeänä helsinkiläisenä maamerkkinä hieno käyntikohde, oli luistelumielessä reitinvalinnallinen erheliike. Alueella on runsaasti ruutukivillä päällystettyjä katuja ja melkoisesti risteävää liikennettä, joka helpotti vasta Puotinkylän kartanon suunnassa Rusthollarintiellä.
Meri-Rastila & Vuosaari (E, F)
Intuitiiviset, hetken mielijohteesta suoritetut reittivalinnat osoittivat jälleen kannattavuutensa, sillä Meripellontien risteyksessä sain aatoksen vierailla ihailemassa läheisen Vuosaaren sillan maisemia. Paikalle päästyäni vesistön takana siintävä Meri-Rastilan uudenkarhea rakennuskanta houkutti siinä määrin, että päätin suorittaa lahdenpoukaman ylityksen.
Teko osoittautui varsinaiseksi kuningasideaksi, sillä Vuosaaressa sijaitseva Kallvikintien kolmekilometrinen luisteluosuus osoittautui koko reitin vauhdikkaammaksi ja hyväkuntoisimmaksi. Seuraava yhden kilometrin matkalla tapahtunut kolmen minuutin selkeä alitus otti paikkansa vasta Herttoniemen kartanopuiston kupeessa.
Fallbacka & Puotila (G)
Lenkkini itäisin koukkauspiste otti paikkansa Fallbackassa, jossa C-käännöksen tehtyäni palasin jossain määrin perusparannettavan Itäväylän tuntumassa kohti Itäkeskusta ja länttä. Varsinaisen keskuksen ohitin (taas) eteläpuolelta ja suuntasin Kauppakartanonkatua pitkin kohti Marjaniemen ryhmäpuutarhaa.
Strömsin kartano, Roihuvuori ja Tammisalo (H, I)
Mainittua puutarhaa reunustavalta Tulisuontieltä tein koukkauksen lounaaseen, jossa sijaitsi koko lenkin palkitsevin luisteluspotti. Olisin voinut vaikka vannoa, ettei Strömsin kartanopuiston läpäisevä polku olisi koko matkaa päällysteen peitossa, mutta se oli! Spotti tarjosi hienot puistomaisemat, jota päättyvät idylliseen venesatamaan. Muutaman valokuvan jälkeen suuntasin Abraham Wetterin tietä kohti Herttoniemeä.
Laajasalo (J, K, L, M)
Herttoniemessä käännyin jälleen kohti etelää tehden noin yhdeksän kilometrin koukkauksen Laajasaloon, koska mielin myös Santahaminan maanpuolustuksellisten kontribuutioiden tuntumaan. Laajasalo on päälysteiltään osittain remontissa ja kaiken lisäksi kohtuullisen mäkistä maastoa. Tästä syystä etenin verrattain hitailla keskinopeuksilla lenkkini toiseksi viimeisen kuudesosan.
Kulo- ja Kyläsaari (N, O, P, Q)
Fallbacka & Puotila (G)
Lenkkini itäisin koukkauspiste otti paikkansa Fallbackassa, jossa C-käännöksen tehtyäni palasin jossain määrin perusparannettavan Itäväylän tuntumassa kohti Itäkeskusta ja länttä. Varsinaisen keskuksen ohitin (taas) eteläpuolelta ja suuntasin Kauppakartanonkatua pitkin kohti Marjaniemen ryhmäpuutarhaa.
Strömsin kartano, Roihuvuori ja Tammisalo (H, I)
Mainittua puutarhaa reunustavalta Tulisuontieltä tein koukkauksen lounaaseen, jossa sijaitsi koko lenkin palkitsevin luisteluspotti. Olisin voinut vaikka vannoa, ettei Strömsin kartanopuiston läpäisevä polku olisi koko matkaa päällysteen peitossa, mutta se oli! Spotti tarjosi hienot puistomaisemat, jota päättyvät idylliseen venesatamaan. Muutaman valokuvan jälkeen suuntasin Abraham Wetterin tietä kohti Herttoniemeä.
Laajasalo (J, K, L, M)
Herttoniemessä käännyin jälleen kohti etelää tehden noin yhdeksän kilometrin koukkauksen Laajasaloon, koska mielin myös Santahaminan maanpuolustuksellisten kontribuutioiden tuntumaan. Laajasalo on päälysteiltään osittain remontissa ja kaiken lisäksi kohtuullisen mäkistä maastoa. Tästä syystä etenin verrattain hitailla keskinopeuksilla lenkkini toiseksi viimeisen kuudesosan.
Kulo- ja Kyläsaari (N, O, P, Q)
Itäväylä pohjoispuolelle Helsingin keskustan suuntaan etenevä Kulosaaren puistotie muodosti maisemallisesti edustavan loppuosuuden käsillä olevalle lenkille Herttoniemen liikennevalosirkuksesta selvittyäni.
Siltojen jälkeen ennen Kalasatamaa käännyin oikealle kohti pohjoista ja Arabian rantaa. Vaikka Tampereella on viime aikoina menestytty paremmin monissa kontribuutioissa, on kuitenkin Helsingin remontoitavien katuosuuksien päälystäjillä selkeästi paremmin pullat uunissa. Kyläsaaren seutu oli yltäpäältä remontissa, mutta seudulla kulkeva rullailutie oli siltikin visusti asfaltoitu, Mainittakoot ettei asiantila olisi millään tavalla mahdollista Tampereella tai lähialueilla, jossa putki- tai kaapelivetojen vuoksi aukirevityt asfalttit päällystetään luistintuntumalla arvioituna vasta vuosien päästä.
Arabianranta (R, S)
Arabian uudehko rakennuskanta muodosti maiseman lenkin loppuosalle. Reittivalintani oli hiukan huolimattomasti valittu, sillä ajauduin poukkoilemaan kerrostalojen väliin, sillä rantatie ei ollut päällysteinen. Talojen välissä oli puomeja ja nupukivetystä uupunutta rullaluistelijaa ahdistamassa, Loppunousu sujuikin Tekniikan museon koskimaisemia ihaillessa.
Epilogi
Helsingissä on yllättävän suuria korkeusvaihteluita heti Viikin peltojen kupeessa, tasaista löytyi lähinnä Herttoniemen alueelta ja Arabianrannasta. Harmi, että laji on mennyt pääkaupungissa pois muodista, sillä upeita luisteluspotteja löytyisi paikkakunnalta vaikka kuinka paljon. Laji ei todellakaan edusta mainstreamia, siellä aurinkoisena sunnuntaipäivänä kohtasin vain kaksi kanssaluistelijaa koko 43 kilometrin taipaleellani. Tänne pitää luisteluhankkeissa tulla äkkiä takaisin.
