Rautahumpan kesä 2015 on liikunta-aktiviteettiensa puolesta ollut jälleen yltäkylläinen, vaikka asiaan liittyvät blogi-tiedonannot ovatkin jääneet jokseenkin niukahkoiksi. Kuten tunnettua, heinäkuussa matalapaineinen ilmamassa parkkeerasi maa-alueidemme yläpuolelle, vaikuttaen negatiivisella tavalla esimerkiksi rullaluistelussa saavutettuihin viikkokilometrimääriin. Kuntourheilu saikin hetkiseksi väistyä muiden kesäsuoritteiden tieltä ja ohjelmaan mahtui muun muassa subtrooppiselle vyöhykkeelle (tosin trooppisiin lämpötiloihin) yltänyt retki Rautahumppa-co-founderin ja langattomien korvamonitorien johtavana testiseppänäkin toimineen foxguru Peten kera. Kelpo matkamme aikana urheilusuoritteet jäivät pääosin toisen rautahumppalaisen kapeille pullonkaulaharteille, koskapa toisen kumppanuksen kuntoiluvarusteet ja -motivaatiot tuntuivat aamu aamulta kadonneen jäljettömiin, kuin entinen hutikkatuurari muinaiselle Välskärinkadulle ikään.
Otsikon aiheeseen kiiruhtaakseni totean, että purjelautailu on kaltaiselleni kuivan maan kasvatille sangen uusi, ilmeisen vaikea, joskin ihmeellisen haasteellinen harrastusmuoto. Neljän viimeksi kuluneen vuoden aikana olen suorittanut noin kymmenen yksittäistä surffaushetkeä, joissa useimmiten pääohjelmana lienee ollut laudalle kapuaminen ja maston ylösnostaminen (eikä välttämättä edellämainitussa järjestuksessä).
Elokuun alussa, viileämmän ilmamassan edelleen vallitessa suuntasin kohti aurinkoista Hankoa, jossa lämpötila oli muusta maasta poiketen ulottunut peräti 20 plusasteen tienoille. Aiemmin viikolla olin ollut yhteydessä www.outdoorsport.com -verkkosivujen vuokraus-osiosta löytämääni puhelinnumeroon, josta saatoin varata purjelautavarusteet ja tiedustella vielä surffipäivän aamuna alueen säätietoja. Palvelu oli varsin reipasta ja ystävällistä, joten Tampereelta edessä häämöttänyt 270 km yhdensuuntainen ajomatka ei huolestuttabut lainkaan. Hurtti ote jatkui Hangon Tulliniemessä, jossa pitkämatkalainen sai inspiroitunutta ohjausta varusteista ja lähivesistä. Tulliniemen keli oli puuskainen, ja jopa kymmeneen metriin sekunnissa yltynyt tuuli aiheutti ajoittaisia haasteita heiveröiselle mutta kankealle purjealuksen komentaja-kapteenille. Muutaman kerran tuuli myös muutti yllättäen suuntaansa, jolloin purjeen taakse kääntynyt puhuri keikautti vesikulkuneuvon ympäri kuin Vasa-laivan. Kaksi tuntia kului kuitenkin joutuisasti ja mukavaa oli.
Elokuun loppupuolella suuntasin itselleni huomattavasti tutumpaan Yyterin surfkeskukseen. Vuokravälineet varasin jälleen etukäteen http://www.purjelautaliitto.fi/yyteri/ -sivujen kautta. Helle helli edelleen Yyterin santoja, mutta aurinkoa palvova kansa näytti jo palanneen arkisen aherruksen pariin. Yyterissä vallitsi lännestä puhaltava ilmavirtaus, joka myös nosti samasta suunnasta etenevän aallokon. Asiantila johti amatööripurjehtijan useampaankin uintireissuun, koska aloittelijan on nostettava masto selkä tuuleen päin ja samasta suunnasta tullut aallokko suisti hyväuskoisen merikarhun Itämeren syvyyksiin juuri herkimmällä hetkellä ennen kuin tuuli olisi lähtenyt lautaa kuljettamaan. Tällä erää kykenin taiteilemaan aalloilla vain tunnin, mutta hauskaa oli jälleen.
Tulliniemen varsin mukavista kokemuksista huolimatta Yyteri lienee aloittelijalle helpompi tuuli- ja aalto-olosuhteiltaan. Tampereen suunnasta tarkasteltuna myös kaksi kertaa lyhyempi ajomatka mahdollistaa näppärän päiväreissun surfmaisemiin.
