Maanantaina massalla - tiistaina timmisti, kuntoilun kaaos ja kosmos in English

torstai 13. joulukuuta 2012

Adamantium-olkapää

Salitreenit tai mikä tahansa kuntoilu on toisinaan mukavaa ihan omin päin suoritettuna. Omiin mietteisiin uppoutuessa pitkäkin harjoitus sujuu parhaimmillaan kuin siivillä konsanaan. Tällä viikolla olen kylläkin tavoitellut saliseuraa, koska sosiaalisena luonteena koen, että treenin puitteissa olisi kiva vaihtaa taas kuulumisia. Timpa ei päässyt mukaan työkiireisiinsä vedoten ja lukuisten tavoitteluyritysten jälkeen hutikkakeikalta yhyttämäni Pete taas vetosi energia- ja biorytmitasojensa heikkoon tilaan.

Hankkiuduin siis salille jälleen ylhäisessä yksinäisyydessäni, suunnitelmissani tehdä lähinnä runsaasti mattojuoksua ja ehkä hieman ojentajia päälle. Salilla minua kohtasi mielyttävä yllätys, sillä treeniohjelmamme laatinut maestro, PT Johanna tuli pitkästä aikaan vastaan. Tosin en voinut kauheasti elvistellä treenisaavutuksillani. Vain lähinnä sillä, etten ole levinnyt syysherkkuttelujen myötä aivan tuntemattomaksi.

Salitreeni meni normaalien rutiineiden puitteissa. Väkeä ei ollut kuin kourallinen, joten laitteisiin pääsi kivuttomasti jonottamatta. Alkuun taas 1 km mattojuoksua 10,2 km/h ja perinteiset 30 leukaa. Jostakin käsittämättömästä syystä (tai kenties normaalista idiotismista johtuen) kokeilin ranskalaista punnerrusta smith-penkissä, varmaankin siksi, että vapaa penkki oli smithin lähellä. Oikea olkapääni rusahti kummallisesti ja olikin todella lähellä ettei se käden kääntyessä luiskahtanut pois paikaltaan. Loput ojentajaliikket (ylätaljahiihto, ylätaljaojentajat ja ojentajat pään yli) kuitenkin menivät suuremmitta kivuitta ja pääsin taas toteutettamaan itseäni juoksumatolle.

Tylsää aina postailla näitä Endomondon tilastoja,
mutta jotain kuvitusta pitää teksin sekaan saada.
Kilometrimäärät meinaavat laskea lehmänhäntänä
joka viikko. No, vielä on vuotta jäljellä.
Vauhdiksi asetin 10,5 km/h ja tavoitteeksi 6 km. Kahden kilometrin jälkeen olin todella varma, että loppustintti jäisi kesken, mutta jotenkin se reilu puolituntinen taas kului neljänsadan kilokalorin myötä. Huomenna kenties vielä salia, mutta olkapää pitää nyt vähäksi aikaa rauhoittaa, tai muuten pitää tilata aika Coxaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti