2012 Unrevealed

Joulukuun 2012 urheilut

Vesihiisi sihisi hississä

Kekkonen mainostaa mielijuomaansa

Hillitön

Matolla ja hapoilla

Rautahumppa-merchandise

Ed Hardy -mies brassailee housuillaan

Kovakuntoinen jannu

Viholan beduiini myhäilee

Harvinainen ruoka-annos mennäsyksynä

Pojat lämpöjä ottamassa

Miesten hommaa

Juomaa vaihteeksi

Autiota hiekkarantaa

Purje- ja leijameininkejä

Katumusviikot

Varmaan arvaattekin, etteivät Rautahumpan herkkusuut ja kulinaristit palanneet joulutauolta treenin ääreen mitenkään aiempaa tiukemmassa tikissä. Kinkut, puurot sekä joulupöydän ykkösherkku, Italiansalaatti, olivat etäännyttäneet napaa selkärangasta, kuten niin monena vuotena aiemmin.
Kymmenisen vuotta sitten kyllä kävi niinkin, että koko sukua joulunpyhät piinannut vatsatauti pudotti painoani tilapäisesti noin 3 kiloa.

Aattona sain aikaiseksi noin 7 kilometrin lenkin. Joulun hiilarikuurista ei nyt sen enempää, mutta välipäivien katumusharjoitukset aloitin peräti 11,4 km:n juoksulenkillä. Vauhti ei taaskaan ollut kaksinen, mutta liukkaalla ja lipsuvalla alustalla juostu lenkki nosti kuitenkin itseluottamusta.

Välipäiväperjantaille suunnittelin saman kokoluokan lenkkiä, koska kuukausittaisesta juoksutavoitteestani puuttuu vielä 30 km. Syystä tai toisesta löysin itseni 450 metrin pituiselta (ks. Endomondo) matkaluisteluradalta vastateroitettujen kiekkoluistimieni kera. Painelin uudella jäällä eilisen lailla 11,4 km, tosin lähes 40 minuuttia juoksulenkkiä nopeammin. Luistelu on kyllä aina ollut itselleni mukavaa ja vaivatonta, toki vauhtikin on maltillinen. Tänään oli myös mahdollisuus vertailla liuku- ja vierintäkitkan eroja ja huomasin että jäänopeudet ovat kohdallani kokolailla rullaluistelun kaltaisia. Nopein kilometri sujui tasaisella tänään 3min26sek.

Peten vielä nauttiessa hapansilakkaa ja falukorvia, suuntasin iltapäiväsalille itsensä Amurin atleetin, extrapainoilla leukoja vetävän Timpan seurassa. Väsymys iski luistelulenkin jälkeen pahasti päälle ja otin päätavoitteekseni Timpan innokuuden ja aktiivisuuden vilpittömän ihailemisen. Yritin sinnitellä ja jaksoinkin vielä muutamia leukoja, penkkiä tangolla ja kp:llä, ylätaljahiihtoa, hieman krossaria ja sivunostoja 8 kilon käsipainoilla.

Ehkä joulun velttoilut vielä kääntyvät voitoksi aktiiviurheilun myötä. Joulun syömävaihde on kuitenkin saatava alhaisemmalle pykälälle.

Tyhjän vatsan treenejä

Kuluvan viikon maanantaina ja keskiviikkona olen suorastaan riuhtonut itseäni niskasta käsin, tuloksena ihan onnistuneet aamusalitreenit ns. tyhjään vatsaan, toisin sanoen ennen aamiaista. Tämä treenimuoto, varsinkin kunnon aerobisella harjoituksella höystettynä, saa aikaan mojovaa vajetta kuntoilijan kalorivarastoissa. Kumpanakin aamuna ahdistin itseni ensin juoksumatolle, jossa tein 2 kilometrin rykäykset. Varsinkin maanantaina alkuveryttelu tuntui hieman ylimitoitetulta, koska heti leuanvetopaikalla reisilihakset alkoivat jo ilmoitella tukkoisuudestaan.

Tuo Endomondo-screenshotti on siis yhteenlasketusta
matkasta vaikka oikeasti vedin 2+5 km.

Maanantaina onnistuin pitkästä aikaan 3 x 10 leuan sarjassa. En toki päästänyt liikettä aivan alas, mutta eteenpäin on silti menty vaikka viimeisessä vedossa oikean lavan alue hiukan jumittikin. Keskiviikkona tyydyin 3 x 8 sarjaan, jotka tein toki kaikki hyvin leveällä myötäotteella. Leukojen jälkeen vuorossa oli erinäisiä sarjoja, kuten kapeaa penkkiä, kahvakuulaa ja vatsoja, joiden jälkeen siirryin taas juoksumaton tuntumaan.

Matolla tulee aina pitkän osuuden alussa melkoisen lohduton olo. Kun matka pitenee, olokin kyllä poikkeuksetta paranee. Hiukan olen ihmetellyt maton näytöllä olevia tehomääriä. Noin 9,5 km/h:n nopeudella teho pyörii noin 185 wattin paikkeilla, kun vauhdin lisäys 11 km/h:n ralliin, nostaa tämä myös tehoihin noin 30 pinnaa. Vauhtia voi lopussa lisätäkin, mutta täytyy muistaa että ilmanvastus puuttuu ja kuuleman mukaan matto vielä auttaa jalkaa kulkeutumaan taaksepäin, jolloin maastolenkit eivät ole yleensä vertailukelpoisia tai yhtä nopeita kuin matolla.

Adamantium-olkapää

Salitreenit tai mikä tahansa kuntoilu on toisinaan mukavaa ihan omin päin suoritettuna. Omiin mietteisiin uppoutuessa pitkäkin harjoitus sujuu parhaimmillaan kuin siivillä konsanaan. Tällä viikolla olen kylläkin tavoitellut saliseuraa, koska sosiaalisena luonteena koen, että treenin puitteissa olisi kiva vaihtaa taas kuulumisia. Timpa ei päässyt mukaan työkiireisiinsä vedoten ja lukuisten tavoitteluyritysten jälkeen hutikkakeikalta yhyttämäni Pete taas vetosi energia- ja biorytmitasojensa heikkoon tilaan.

Hankkiuduin siis salille jälleen ylhäisessä yksinäisyydessäni, suunnitelmissani tehdä lähinnä runsaasti mattojuoksua ja ehkä hieman ojentajia päälle. Salilla minua kohtasi mielyttävä yllätys, sillä treeniohjelmamme laatinut maestro, PT Johanna tuli pitkästä aikaan vastaan. Tosin en voinut kauheasti elvistellä treenisaavutuksillani. Vain lähinnä sillä, etten ole levinnyt syysherkkuttelujen myötä aivan tuntemattomaksi.

Salitreeni meni normaalien rutiineiden puitteissa. Väkeä ei ollut kuin kourallinen, joten laitteisiin pääsi kivuttomasti jonottamatta. Alkuun taas 1 km mattojuoksua 10,2 km/h ja perinteiset 30 leukaa. Jostakin käsittämättömästä syystä (tai kenties normaalista idiotismista johtuen) kokeilin ranskalaista punnerrusta smith-penkissä, varmaankin siksi, että vapaa penkki oli smithin lähellä. Oikea olkapääni rusahti kummallisesti ja olikin todella lähellä ettei se käden kääntyessä luiskahtanut pois paikaltaan. Loput ojentajaliikket (ylätaljahiihto, ylätaljaojentajat ja ojentajat pään yli) kuitenkin menivät suuremmitta kivuitta ja pääsin taas toteutettamaan itseäni juoksumatolle.

Tylsää aina postailla näitä Endomondon tilastoja,
mutta jotain kuvitusta pitää teksin sekaan saada.
Kilometrimäärät meinaavat laskea lehmänhäntänä
joka viikko. No, vielä on vuotta jäljellä.

Vauhdiksi asetin 10,5 km/h ja tavoitteeksi 6 km. Kahden kilometrin jälkeen olin todella varma, että loppustintti jäisi kesken, mutta jotenkin se reilu puolituntinen taas kului neljänsadan kilokalorin myötä. Huomenna kenties vielä salia, mutta olkapää pitää nyt vähäksi aikaa rauhoittaa, tai muuten pitää tilata aika Coxaan.

Miten motivoit kun voimat loppuvat?

Salitreenit alkavat taas vahvasti lipsua aerobisen puolelle. Tänäänkin olin työpaikan salilla tunnin ja 20 min, joista vietin juoksumatolla kaikkiaan 42 minuuttia ja 7.3 km:n verran. Väliin tein neljä sarjaa leukoja myötä- ja vastaotteella, hauiksia mutkatangolla scott-penkissä ja seisaaltaan irtopainoilla. Olisin mieluusti kruunannut hauispäivän vielä alataljalla, mutta sen ollessa varattuna tyydyin muutamiin vatsarutistuksiin.

Motivointi ja nimenomaan itsemotivointi nousee esiin erityisesti yli puolen tunnin mattosessioissa, koska maisemat eivät vaihdu aivan samaan tapaan kuin maastossa. Tylsistyminen ja epäluottamus omiin kykyihin alkaa kalvaa mieltä. Motivointiin on kuitenkin monta hyvää keinoa, joista seuraavassa muutama lajissaan kiinnostava.

I - Vähän kerrallaan: Vielä yksi ratakierros - 400 metriä jaksaa aina.

II - Toverikateus: Tuo heiveröinen tyttö / roteva äijänköriläs viereisellä matolla painelee yli 2 km/h kovempaa tahtia.

III - Toverikateus 2: Nuo puolitutut nauravat partaansa, jos hidastan/keskeytän treenin.

IV - Urheilusankarikuvitelmat: Vain 2km matkaa olympiavoittoon - Tulivaunujen teemamusat vielä soimaan taustalle.

V - Hemmottelu odottaa: Kuuma sauna ja kylmä proteiinipirtelö häämöttävät.

Tämän päivän loppustintissä vedin ensin 2km 9.9km/h:n vauhdilla. Sitten itseluottamukseni koheni ja korotin nopeudeksi 11.9 km/h. Ensimmäisen 200 metrin kohdalla tuumin, että kyllähän tämä tälläkin vauhdilla sujuu. 400 metrin kohdalla ajattelin, että Huh ja 600 metrin kohdalla, että Huh Huh! Sitten käytin kaikki tietämäni itsemotivointikeinot ja lopulta pääsin 2 kilometriä tuolla vahdilla. Ehkäpä vielä jonakin päivänä 12 km menee tunnissa. Mutta sitten motivoinnin lisäksi täytyy lisätä myös ihan rakaa vauhtikestävyyttä.

Pakkasjuoksu

Taannoinen kevyen syömisen hankkeeni ei tällä kertaa ansainnut vuoden suomalainen yrittäjä -kunniamerkkiä. Keveissä merkeissä ja tiukalla linjalla alkanut viikko päättyi migreenikohtauksen kautta suklaa- ja karamellinautintoihin, jotka harmikseni ovat ikään kuin jääneet päälle aina näihin päiviin asti, puntarin neulan tavoittaessa historiallisen korkeita lukemia.

Kaikeksi onneksi urheilu sentään maistuu, jos ei aivan kansallisella huipputasolla, niin ainakin lisäkiloja torjuvan harrasteliikunnan kannalta. Itsenäisyyspäivä, kuten kaikki tietävät on liikkujalle harvinaisen murheellinen arkipyhä - salit ovat kiinni ja lumituisku estää ulkoliikunnan samalla kun yleinen flegmaattisuus ajaa Linnan juhlia zoomaamaan. Teinkin arkipyhätorstaina ja perjantaina tunnin crossarisetit - kuitenkin tyhjää parempi liikuntasuorite per vuorokausi.

Lauantaina sain aikaiseksi talven ensimmäisen pakkasjuoksun, elohopean laskiessa miinus kuuden kieppeille. Kesämallinen juoksutakki herätti epäilykseni ja suodattikin aluksi kylmyyden iholle, mutta kilometrin jälkeen vaatetus alkoi toimia. Lumi pehmensi askelta ja suuntasin kulkuni aina yhtä inspiroivalle omakotitaloalueelle. Vauhti oli todella hiljainen, noin 8 km/h, mutta se soveltui tähän hetkeen mainiosti. Vajaan puolentoista tunnin jälkeen huomasin hölkkäilleeni kuin itsestään lähes 11 km. 822 kulutettua kilokaloria tarkoittaa noin 140 gramman suklaa-annosta. Tiukka linja tai kioskin kautta kotiin.

Vade Retro, Spiritu Malo!

Huomiokykyinen ja kaukaa viisas Rautahumpan lukija saattaa postauksen otsikkoa lukiessaan tuumia epätoivon hiipineen Rautiksen WWW-kävijätilastoyksilön keskuuteen. Muinaiset ja jo kadonneiksi luullut ilmaukset löytyvät useimmiten katolisen kirkon tai okkultismiin hurahtaneiden pop-, rock- ja metallimusiikkiväen parista, eikä niinkään proteiinijuoman ja magneesiumpöllyjen keskellä viihtyvien treenipäiväkirjasta.

Selitys on jälleen totuutta soveliaampi, sillä sain houkuteltua salille vaihteeksi itsensä Lisäpaino-Timpan, joka demonien, kerubien, alkueläinten ja eteeristen öljyjen ahdistamana oli palautettavissa kansalaisluottamuksen eetokseen ainoastaan tervehenkisen ja suoraselkäisen kuntosaliharjoituksen myötä.

Suuntasimme salille, jota Rautahumppa ei ole suosinut aikoihin. Vaikka laatu onkin tyydyttävä, salin koko, palvelut ja hinta eivät ole aivan balanssissa. Saliyrittäjän onneksi salin hieman vapaammat treeniajat olivat tällä kertaa valttina ja veivät voiton Rautahumpan käyttämistä normihalleista.

Timpa aloitti vaihteeksi hurjalla juoksumattorykäisyllä. 4 kilometriä meni 20 minuutissa ja reilu kilometri sujui 14,6 km/h:n tuntinopeudella, jolloin sielunvihollisen inhasti rekrytoimat demonitkin alkoivat hellittää ankaraa otettaan Timpan piinatussa kehossa.

Itse pyyhkäisin maltilla 17 minuuttia crosstrainerissa. Tämän jälkeen tein 28 leukaa neljässä sarjassa, joista ensimmäisen sarjan leveällä otteella. Sitten ajauduimmekin yhdessä penkkipunnerruksen traditioihin. Pitkäkätisinä (pioneeri)treenaajina osoitimme yleisen halveksuntamme niitä muhkeatorsoisia salikuninkaita kohtaan, joilla penkkipunnerrustanko laskee vain kymmenisen senttiä ennen vastakkaista liikettä, suoden otolliset mahdollisuudet usean sadan kilon liikutteluun ja mikä huomattavinta, muun saliväen hyväksyvään ja kunnioittavaan nyökyttelyyn. Itse saimme aikaiseksi muutamia sarjoja 50-70 kg:n painolla.

Ajauduimme jälleen erillemme ja tiemme kohtasivat vasta kahvakuula-alueella, jossa teimme hukeita sarjoja 24 kiloisella mötikällä. Itse tein yhden ja kahden käden perusheilautuksia Timpan tehdessä samalla painolla bravuuriaan, etukautta tuotua käden yli heilautusta. Harjoitin välillä lähinnä rintaa, 20 kilon käsipainot olivat tänään penkillä sopivat. Tein lisäksi vipunostoja maaten 12,5 kilon painoilla, jotka kyllä olivat tänään turhan raskaat.

Lattialla oli myös hieman kromattua kainalosauvaa muistuttava tanko, jonka arvelin soveltuvan hauiskääntöihin ja teinkin tällä uudella tuttavuudella 3 x 14 sarjat kyseistä liikettä 15 kiloa tankoon painoa lisäten. Lopuksi 18 minuuttia crossarilla. Timpa jatkoi juoksumattotoimintaansa ja lopuksi vaikuttikin siltä, että tämä henkiolentojen piinaama mies oli saanut viimeisetkin riivaajat kimpustaan. Rautahumppaa ei tähän kuitenkaan lasketa.

Parempaa luvassa

Tällä hetkellä luminen viima käy leveysasteillamme vaakatasossa, joten unelmoinnit leppeästä hölkkäpolkutuokiosta lienee syytä unohtaa. Aikoinaan, kun juoksimme pienellä porukalla paljonkin, muodostimme neljän säätyypin ulkoilusuosioteorian:

I - Aurinkoinen, leppeä ilma, kaikki kynnellekykenevät pururadalla tai ladulla.
II - Puolipilvinen, viileämpi keli, vähemmän jengiä, mutta ainakin kuntohullut ja koiraharrastajat mestoilla.
III - Maltillinen sade ja muutamia lätäköitä. Epäsuosituin ulkoilukeli, ei ketään ruumiinkulttuuria tekemässä.
IV - Todellinen koiranilma, vaakasuoraa viimaa, pyryä, hiekkamyrskyä, heinäsirkkoja ja taifuuni päälle. And behold! - Hölkkäkunkkuja ja pururatadiivoja huomattavasti enemmän kuin III-tasolla.

Asia on aina ollut todellinen mysteeri. Pieni tihku kartoittaa kaikki, mutta todellinen rajuilma taas houkuttaa sokeripojat ja -tytöt takaisin.

Nomutta. Tiistain, torstain ja perjantain saldona oli mukavat salitreenit. Kun siihen vielä yhdistetään maltillinen syöminen, tuntuu siltä kun saattaisin olla hyvässä tikissä jo joulun tienoilla. Toki kaikki adventtiherkut ovat alati vainoamassa vielä viikkoja.

Torstaina kävin työpaikkani lähellä olevassa salissa ja tein alkuun perinteisen 1km mattojuoksun. Olen nyt alkanut nopeuttaa tahtia ja pidin nopeutena 10,4 km/h. Tämän jälkeen tein 28 leukaa neljään settiin jaettuna.  Seitsemän toistoa oli siis maksimi yhtä sarjaa kohti. Tästä inspiroituneena päätin tehdä hauksia ja ojentajia. Leukojen jälkeen siis Scott-punneruksia ja sitten käsipainoja, joilla sarjat piti alkukokeilun jälkeen taas tehdä nivusen seudulta ylöstuotuna, koska sivuilta aloitettu hauiskääntö ranteen vääntöineen tuntui taas vastenmieliseltä.

Lyhyen vatsalaitesarjan jälkeen tein ojentajia hiihtoasennossa ylätaljassa ja samassa vehkeessä vielä olan yli ojentajat. Nämä liikkeet tuntuivat kyllä vielä perjantainakin. Loppuun juoksin 5,5 km ja viimeiset 700m 14,6 km/h. Treeni maistui jo kohtuulliselta.




Perjantaina juoksuvauhti oli samaa luokkaa, vain määrä oli hivenen pienempi, yhteensä 6,2 km. Tein nyt kulmasoutua käsipainolla (á 27,5 kg) ja kp sivunostoja 8 kilolla. Ysilläkin olisi ehkä mennyt, mutta lepsuilin. Tein myös pystypunnerruksia 15 kg:n punnuksilla ja tietenkin leuat, joita nyt meni 30 toistoa ja eka sarja leveällä otteella.

Endomondon mukaan olen saanut aikaiseksi sekä loka- että marraskuussa yli sata juoksukilometriä, mikä on ihan hyvä määrä, kun salihommia on kuitenkin mukana. Säätilakin on suosinut kun ulkona on päässyt taipaleelle ilman tolkuttomia kinoksia.

Tärisin mä täysin

Mentaaliset vilunväreet aiheutuivat tänä kirpsakkana, mutta onneksi vielä lumettomana pakkasaamuna, kun työkaverini ilmoitti pyöräilleensä kustannuspaikalleen pitkittä alushousuitta. Maalaispoikana ja varsinaisena vilukissana vedän kerraston ylle yleensä heti kun käki lakkaa kukkumasta ja ohra on tähkällä. Lenkeille on toki pakkasella vaikea valita ylävartalon peitettä. Kaksi paitaa juoksutakin alla ahdistaa 5 km:n jälkeen ja yksi on taas alussa hiukan viileä.

Salilla kävin viimeksi tiistaina ja ruuhkaiselle vakisalille oli yllätyksekseni  ja kaikkien riemuksi rantautunut myös treenejään kirjanoppineen ja fariseuksen pedanttiudella työstävä Pete. Kotvan vartaloidemme kuoseja vertailtuamme ja treenitarvetta arvioituamme tulimme siihen tulokseen että kumpikin on ottanut asiakseen valmistautua joulusyöminkeihin massakautta aloittelemalla.

Tyypilliseen tapaansa Pete noudatti prikuulleen Johannan ohjelmaa, kun itse taas tein mitä sattui, mitkä laitteet olivat vapaana ja mikä sattui sillä hetkellä kiinnostamaan. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä vain leuanveto eri otteilla vaikuttaa kiinnostavalta, muuten silmäilin oikeastaan koko treeniajan paitsi Peten tyylipuhtaita pystypunnerruksia myös juoksumattoa, jonne ajauduin oikeastaan jo kulmasoudun aikana. Juoksin lopuksi 6 km (ja alussa 1 km veryttelyssä). Pidin 5 km ajan 10,5 km/h:n vauhtia ja olo tuntui oikein mukavalta. Ehkä pitää taas lisätä juoksun määrää treenissä ja muutenkin.

Maanantaista lähtien olen yrittänyt myös syödä hieman kevyemmin, sillä oikeastaan koko marraskuun olen syönyt täysin vailla holttia, mikä alkaa näkyä vyötäröllä. Saapa nähdä mitä tapahtuu, kun joku avaa Juhlapöydän konvehtirasian ja totean ananaksen, vadelmamarmeladin tai pehmeän toffeen olevan vielä tarjolla. Tästä tulee ankara henkien kamppailu.

Varsin tahmeata

Accept-viikon marrasflunssa on selätetty ja viime viikollakin sain kaikkiaan viisi juoksukertaa aikaiseksi. Endomondon mukaan kilometrejä taittui yhteensä 42,14, eli 50 metriä vaille maraton. Maratonin juosseet tietävät, ettei puolimatkalla ole mitään tekemistä maratonin kanssa, koska varsinainen kisa alkaa 30km:n tuntumassa. Silloin sitä vasta otetaankin henkilöstä mittaa. Männäviikon vauhdit jäivät varsin vaatimattomiksi, mutta jonkinlainen torjuntavoitto massoja vastaan saatiin taas aikaiseksi.

Tänään uskaltauiduin kokeilemaan salitreenejä ja pettymys oli suuri. Liiketuntuma lienee kadonnut voimien kanssa jonnekin kreikkalaisten pankkien pohjattomaan vippikassaan. Leuanveto ja kulmasoutu käsipainoilla oli todella tuskaista ja tuntui että keho oli vanhentunut ja raihnaistunut kahdessa viikossa noin 12 vuotta. Tein vielä penkkiä ja vatsalaitetta ja tahmeus senkun jatkui. Mysteerio. Onneksi jaksoin lopuksi crossarilla kohtalaista tahtia noin 45 minuuttia, tällöin jumppavaatteiden pesu ei tuntunut aivan turhalta hommalta. Tästä on suunta vain ylöspäin.

Flunssien välinen terve jakso

Immuniteettijärjestelmääni tuli vaihteeksi tilapäinen häiriö ja ylähengitystiet infektoituivat kesken parhaimpien juoksukelien. Liikuntaharrasteet saivat hetkeksi jäädä ja keskityin hankkimaan lisää massaa lähes ruipeloksi kuihtuneen varteni ympärille. Nyt käheys on sitten karkoitettu ja tämän viikon alussa uskaltauduin juoksutaipaleelle. En oikeastaan kaipaa lunta ja nollan kieppeillä tasapainoileva lämpötilakin vaikuttaa varsin mielyttävältä. 

Maanantaina ja torstaina juoksin vain 7 ja 8 km:n lenkit, tai voineeko niitä juoksuksi sanoa. Edes kutosella alkavan km-vauhdin pitäminen tuntuu ylivoimaiselta. Keskiviikkona sitten painelin 13 km. Välillä toki kävelinkin, mutta olin tyytyväinen kulutetusta 1001 kcal:sta. Täytyy varmaan taas alkaa kohta massalle.

Aerobista taivallusta ja reippaita vetoja

Sunnuntaina tein 7 kilometrin lenkin,  joka muodostui tahdiltaan varsin rauhalliseksi. Tämä tapahtui varsinkin siksi, että lörpöttelin puhelimessa kelpo osan taipaleesta. Aikaakin kulutin harjoitukseen peräti 59 minuuttia. Kuin kostoksi edesvastuuttomasta velttoilustani puhelimeni kosketusnäyttö lakkasi lenkin päätteeksi toimimasta. Endomondo-riippuvaisena panikoin välittömästi ja pohdin ratkaisua tulevien lenkkien dokumentaatiolle, sillä odotettavissa olisi puhelimen korjaukseen kuluva muutaman päivän tai viikon endomondo-breikki.

Ratkaisuksi keksin juosta seuraavana päivänä täsmälleen saman lenkin. Kuin johdatuksesta ja kohtalon oikusta itse Lisäpaino-Timpa otti ja soitti rikkonaiseen puhelimeeni kesken lenkin. Näin ollen ajankäyttökin osui tuohon parahultaiseen 59 minuutin haarukkaan, joten kalorikulutus ym. kunnonkohotus oli lähes identtinen sunnuntain lenkkiin nähden. Endomondossa kuljetun lenkin voi tehdä ns. reitiksi, eli routeksi, jolloin se on mahdollista kopioida uudeksi harjoitukseksi.

Tiistai-ilta kuluikin sitten kuntosalin tiimellyksessä. Juoksumieliteko oli havaittavissa jo harjoituksen alussa, mutta matot olivat varattuina. Aluksi siis 9 minuuttia crosstrainerissa, jonka jälkeen koin vaikeuksia leuanvedossa. Eka sarja oli kahdeksan toistoa leveällä myötäotteella, jota seurasivat kapean otteen sarjat 8+7+7. Tämän jälkeen tein pystypunnerruksia 17,5 kilon käsipainolla ja vipunostoja 8 kilolla. Lopuksi vatsoja koneessa.

Viimeinen salirynnistys tapahtui matolla, jossa juoksin 4,2 kilometriä, intervallimeinigillä. Ensimmäinen kilometri 9,5 km/h, toinen 12,5 km/h ja kolmas jälleen 9,5 km/h. Mielenkiintoinen ilmiö oli se, ettei kolmannen rauhallisen kilometrin aikana hengitys oikeastaan tasaantunut lainkaan. Neljäs, vauhdikas kahdentoista ja puolen km/h:n tonni olikin sitten jo aika tuskaa, mutta onneksi vauhtia ei tarvinnut hidastella nuorempien ja vetreämpien silmien edessä tälläkään kertaa. Lopuksi löin hikoilevat kämmenpohjani juoksumaton antureihin, jolloin sykelukemaksi ilmeistyi itselleni melko maltillinen 178.

Vauhtia juoksumatolta

Viime aikoina olemme Pete-Petterin kanssa ajautuneet massakauden lumoihin. Tahtomattamme ja vahingossa tosin. Osin itsepetoksellisista syistä pohdiskelimme, että miehinen keho olisi kenties vastustamattomampaa sorttia hieman jyhkeämpänä. Samaan aikaan pimenevät illat ovat saaneet makuhermot himoitsemaan rasvaa ja sokeria ikään kuin vastapainoksi kaamoksen kurjuudelle. Toisaalta lumeton, viileämpi ajanjakso houkuttaa myös juoksulenkeille joka on, kuten kaikki tiedämme, erittäin tehokas liikuntamuoto. 1000 kcal lähtee minun kokoiseltani Obelixilta reilussa puolessatoista tunnissa. Harmillista on vain se, että liikunnan tuoma eufooria yhdistettynä tilapäiseen vatsan litistymiseen saa kämmenet ahmimaan herkkuja ääntä kohden ainakin 3000 kcal:n edestä per lenkki.

Toissa sunnuntain erikoisvenkura - paluumatkalla samat maisemat

Kuuleman mukaan monet vasta- ja vatsa-alkajat juoksevat iltalenkkinsä liian lujaa. Itse olen tätä nykyä alkanut juoksemaan hyvinkin hitaasti. En ainoastaan ns. pitkiä lenkkejä, vaan kaikki muutkin lenkit. Vauhti lipsahtaa mäkisessä maastossa 7 minuuttiin per km, vaikka välillä saan 5:30 kilometriaikojakin Endomondoon. Yksi ratkaisu on salitreenien yhteydessä tapahtuneet mattovedot. Matolla ei tarvitse huolehtia, ettei raskaan vedon jälkeen jaksaisikaan enää palata lähtöpaikkaan. Olenkin ottanut viime päivinä tavaksi lisätä vauhtia joka kilometrille, kuten aiemmin kerroin. Esimerkiksi 10-11-12 km/h sarjoina. Viime kokeilin matolla neljää kilometriä, josta viimeisen juoksin 14 km/h, eli miltei lisäpaino-Timpan pitkän lenkin pacea. Aikaa meni siis 4:17 per km. 3k:n Cooperiin on siis vielä matkaa, mutta vauhtiharjoitusten tehon kyllä huomasi iltalenkeillä. Torstainakin juoksin tokan ja kolmannen kilometrin vanhasta muistista vaivatta alle kuuteen minuuttiin per km.

Vauhti ei päätä huimaa, mutta toisaalta kaloreita kuluu

Selkään on nyt vain tullut jokin kramppi, ilmeisesti salilta vipunostoissa tai ranskalaisissa. Oikean lavan seutu jäykistyy kummallisesti heti kun otan muutaman juoksuaskeleen. Vasta 1/2 tuntia juostuani selkä alkaa rentoutua. No, eteenpäin on menty - ja lopussa saatiin kulma.

Seitsemän treenin viikko ja hullut päivät

Päättynyt viikko ei suinkaan kulut itseltäni harhailun, fundeeraamisen taikka aprikoinnin merkeissä vaikkakin kanssakansalaiset lankesivatkin vanhurskaalta polultaan uusliberalistisen bilateraalitalouden ylväimmän ilmentymän edessä ja yhdessä tuumin ryhtyivät kanniskelemaan keltaisia paperikassejaan vellovassa ihmismeressä tuhannen taalan paikan itsepetosta toisiinsa valaen. Perinteiset Hullut Päivät tarjosivat muun muassa 90 euron collegehousut 80 euron hintaan. Parahultaisesti alkuperäinen suositushinta on nykyään poistettu kuluttajien silmistä. Tällöin se saattaakin olla jopa tarjoushintaa matalampi. Under Armour -housuista oli kaiken lisäksi tarjolla vain XXXL-koko, joiden arvelin olevan yltäkylläisen kokoiset jopa Sankilan praasniekalle, vaikka tämä kuuleman mukaan onkin nauttinut massalla ja off-seasonila olostaan kenties siinä määrin että saattaa olla aiempaa leveämmän takaritsin omistaja.

Ensiluokkainen Smith-penkki,
pystysoutu tuntui ihan
siedettävältä

Ostomania tarttui kuitenkin pitkähihaisen teknisen aluspaidan edestä, tosin hankinta tuli tehtyä kotoisammasta Prisma-myymälästä. Tämän Italiassa valmistetun, varsin tyköistuvan ihokkaan väitetään olevan XL-kokoa. Saapasmaassa mediumsaliurhot lienevät melko hoikkavartista porukkaa, saati sitten joku satakiloinen pizza-Tarzan, joka saattaa tarvita äksiä ällän kera enemmän kuin Frederikin pikkutakissa konsanaan.

Mainio kahvakaulus, jolla voi
vedellä vatsalihasliikkeitä
ylätaljassa, fitnesspallo vain
ristiselän taakse.

Viikkoni koostui seitsemästä treenijaksosta ja ilahduttavasti ajauduin peräti neljästi ulkolenkille. Pisin lenkki oli siis tuo tiistainen 23,5 km, joka meni kieltämättä hieman pitkäksi ja olisin kernaasti lyönyt stopin jo 15-16 km:n. Muut lenkkini olivat 9 kilometrisiä ja lisäksi vedin torstaina kuntosalin matolla vielä reilut 4 km. Yhteensä siis 55 km juoksua. Salitreenejä oli kolme joissa tein noin kaikkiaan 110 leuanvetoa ynnä muita suosikkiliikkeitäni, kuten kahvakuulaa, vipunostoja, scott-hauiksia (myös hammer-otteella), kulmasoutua ja jopa pystypunnerruksia smith-penkissä. Tähän alkuviikkoon pitää ottaa ainakin yksi välipäivä.

Viikon neljä juoksutreeniä, vajaat 4000 menetettyä kilokaloria
saatiin kyllä heittämällä takaisin.

And I thought it would be a piece of Frankfurter...

Knee rises up only for the photo.

Yesterday afternoon I decided to run a bit longer route than I usually do. My original plan was to run roughly 10 miles (16 km). Anyway, there were some minor changes and some mysterious witchcraft on my route. At first, everything went well and I travelled about 6 miles in the first 60 minutes. After that, I had to take some walking steps, because I felt some pain in my foot. Then I went to buy a bottle of beverage and a small jar of protein drink. As always, I drank them both too quickly. My stomach sloshed like crazy when I tried to run again, fortunately it passed after a mile or so.

A long needed energy boost

Amount of the energy of five donuts!

My setbacks weren't done with me yet. As expected, I got lost and found myself behind rapid waters, several kilometers from the nearest bridge. My only choice was to try to run back to my starting point, calling the cab would have been even more humiliating. Finally, feeling totally exhausted, I run into community garden and just couldn't find my way out of there. That reminded me of the village from "The Prisoner" television series. Luckily I got out. 14.5 miles (23,5 km) of running and it took over three hours. Rather easy pace, but I am happy to survive.

Pete & Miksu photo carneval

Lauantaitreeneistä oli sovittu ties kuinka pitkän aikaa sitten. Tästä huolimatta en nähnyt Peten alati käyttämää ajoneuvoa liikuntakeskuksen parkkialueella ja aloinkin huolestua, sillä tämä rytmimusiikin pioneeri ei juuri viivästele sovituista kohtaamisista. Pikasoitto hukassa olevalle foxsankarille selitti tilanteen - Pete askarteli vielä tirsamaan maisemissa, vaikka kello kävi jo iltapäivää. Aavistelin miehen olleen mattakeikalla, eli ilahduttamassa foxkansaa 7-8 tanssisetin edestä. Univelka viittasi öiseen performointiin, mutta en kyennyt puristamaan vaiteliaasta miehestä totuutta ulos tälläkään kertaa.

As always, alkuun 1 km mattojuoksua 9,4 km/h.

Salilla tervehdimme Johannaa iloisesti ja sepustimme parhaamme mukaan selitykset vähälle treenille ja runsaalle syönnille. Olin varsin mielissäni uudesta leuanvetostongasta, jossa on mahdollista tehdä leukoja kapealla paralleeliotteella. Maltoin kuitenkin mieleni ja tein ensin lämmittelyt matolla. Päivän treeneissä innostuimme valokuvaustaiteesta, joten tämän päivän bloggaus onkin nyt kuvapainotteinen.

Mahtava mittatilausstonga mahdollisti
myös kapean otteen. Tänään 40 toistoa!

Pete aloitteli vinopenkin kera, myös 60kg oli tangossa.

Veljet irtopainojen parissa. Lieneekö Peten painot
sittenkin raskaammat, kun rytmi sleebaa?

Pete teki myös muutamia sarjoja istumissessioiden välillä

Ankaraa vääntöä scottissa by Pete

Kaikkiaan 7,4 km juoksua. Mielyyttävä 4.kilometri aikaan 4:30.

Intervalli

Opiskelin varhaisnuoruudessa musiikinteoriaa, jossa olin vain hieman lahjakkaampi kuin vaikkapa espanjankielessä, jonka perusteet aloitin eräässä tutuksi tulleessa opinahjossa kolmena vuotena peräjälkeen. Säveltapailun kiihkeimpiä hetkiä olivat muun muassa intervallien tunnistamiset, joita helpotimme erilaisin muistisäännöin. Esimerkiksi kvartin sävelero on sama kuin tipe-tipe-tiptapissa ja pieni seksti alkaa samoin kuin Karjalan kunnailla -kappale.

Kokeilin tuossa eräänä päivänä intervalliharjoittelua myös kuntosalilla. Yritin vetää leukoja aina edellistä sarjaa kiivaamalla tahdilla. Leuoissa on se mielenkiintoinen puoli, että jos sarjan lopussa kädet päästää liian rennoiksi, ei taatusti pääse enää ala-asennosta ylös. Toki voimatkin ovat lopussa, mutta luulen että kyseessä on ennen muuta uskonpuute. Säästin kuitenkin voimia mattojuoksuun, jossa varsinainen intervallikoetus tapahtui. Ensimmäinen kilometri meni 9,4 km/h:n vauhdilla, seuraava 10 km/h, sitten 11 km/h ja lopuksi 12 km/h. Oikea polvi alkoi kipuilemaan ja mietinkin ovatko kilometrit lopultakin tulleet täyteen, sillä polveni eivät juurikaan ole oireilleet. Onneksi kipu hellitti heti kun hidastin vauhdin taas 9,4 km/h:n vauhtiin, jota jaksoin pari vielä reilut pari kilometriä. Mukava harjoitus kuitenkin ja ikäänkuin piste kaiken muun treenin lopuksi tehtynä.

Ensi sunnuntaina olisi Pirkan hölkkä, johon olen osallistunut neljä kertaa, vuosina 2005, -06, -08 ja -09. Nyttemmin olen jättänyt osallistumatta milloin milläkin tekosyyllä. Vuosi sitten kyllä jo ilmoittauduinkin, mutta jäin pois sairauden vuoksi. En kylläkään oman sairauden, mutta syytä siinäkin. Olisi kiva mennä taas, mutta tulevana viikonloppuna saattaa tulla vettä kaatamalla. Pieni sade ei menoa haittaa, mutta runsaat lätäköt yli kolmen tunnin suorituksessa alkavat varmasti kyrsiä. Toisaalta haluaisin olla ennätysvireessä jos kerran pitää vaivautua sunnuntaiaamulla yhdeksäksi aina Valkeakoskelle asti.

Aspiraatio ja perspiraatio

Rautahumppa haluaisi lisätä kuvan jokaisen jutun yhteyteen, mutta tällä kertaa mennään pelkällä tekstillä. Tänään päivän treenisaliksi valikoitui uusittu sali työpaikkani lähellä, sama paikka jossa olemme muun muassa todistaneet Asessori-Teemun mallikasta treenia. Kaduilta kuulemamme sanan perusteella Teemu on laittanut kuntoilussaan niin sanotun ison vaihteen silmään ja mies onkin hoikistunut sekä kerännyt lihasta silmin nähden sitten viime näkemän. Posketkin punoittavat tervehenkisesti. Iltasalilla Teemua ei kuitenkaan näkynyt, koskapa oli suorittanut harjoitteensa jo aamutuimaan.

Aamun virkkuudelle on syynsä sillä kyseinen sali on arki-iltaisin mitä ruuhkaisin. Huolimatta salin kohtuullisesta koosta ja laitteiden lukumäärästä, lähes kaikkiin laitteisiin ja suoristuspaikkoihin oli ruuhkaa. Varsinkin lämmittelylaitteet olivat sen verran kovassa käytössä, etten edes yrittänyt alussa juoksumatolle vaan tein lämmittelyt kuntopyörällä ja crossarilla.

Tämän jälkeen alkoi soveltaminen, josta PT:mme Johanna on usein meitä kuumottanut. Vieraassa (ja ruuhkaisessa) salilla suorituspaikat houkuttavat kokeilemaan uusia juttuja tai kärsimättömän kanssaliikkujan niskaan porautuva katse tekee sarjoista hosuvia ja kiire seuraavaan liikeeseen on ilmeinen. Tein alkuun leukoja kaikkiaan 7 toistoa x 4, joissa vaihtelin leveätä ja kapeaa myötäotetta. Sitten pitkästä aikaa vatsoja miinuspenkillä, penkkipunnerrusta 60 kilolla, sitten ylätaljavetoja ja alataljahauksia. Liikeet päätin Lisäpaino-Timpan bravuriin, eli liikkeeseen, jossa kahvakuula tempaistaan maasta rinnan kautta ylös pään yläpuolelle. 30 toistoa molemmilla käsillä sai kyllä sykkeen kohoamaan.

Lopuksi pääsin juoksumatolle pienen jonotuksen päätteeksi. Salin kiivas käyttöaste oli tällä välin saanut ilman hyvin sakeaksi, joten päätin 22 juoksuminuutin riittävän. Nopeudeksi asetin 11,4 km/h,  joten ajassa taittui 4 km treenihetken sinetiksi.

Arvoisat naiset ja naisen mieliset

29.7.2012, Bothnian Sea (72 kg)

Arvoisat naiset, miksette suoraan kääntyisi asiantuntijan puoleen, kuului aikoinaan Tampereen seudulla vaikuttaneen tai ehkä edelleenkin vaikuttavan lääkintämiehen mainoslause. Samantyylistä avausrepliikkiä käyttää myös Peten, Miksun ja Lisäpaino-Timpankin suuresikuva ja mitä ylväimmän seurusteluryhdin omaava Kalmankulman Caruso ja Puulaveden Pavarotti, ehtymättömien iskulauseiden airut, Herra 47. Tämä vastakkaisen sukupuolen alati piirittämä, viaton poika-, miesten- & virkamies, oikealta nimeltään hra N. Velli, kykeni lähes haastamaan itseänsä puolta isomman kerberoksen myös kuntosalin puolella.

Näin vaakasuoran vesisateen ja mustanpuhuvien syysiltojen houkuttaessa entistä rasva- ja sokeripitoisempien lohtuherkkujen pariin, onkin mitä mainioin hetki muistella niitä kesäisiä päiviä, jolloin moninainen urheilu sekä etenkin onnistunut ja pieteetillä ylläpidetty ruokavalio paljasti iki-ihran alta joitakin lihasryhmiä. Tosin vain vuorokaudeksi pariksi, vaatimattomien muskeleiden jälleen vääjäämättä peittyessä entistäkin robustimpien rasvakertymien alle kuten tarujen kaupunki aaltoihin Nils Holgerssonin loputtomissa meriselityksissä.

24.7.2011, Lake Ontario (78 kg)

Tänään on kaikenlisäksi nimipäiväni, jota olen juhlinut muun muassa rahkapullan ja Daim-kakun kera. Ja vaikka ennen päivän laskua onkin jo tullut vedettyä tiukkaa salitreeniä (mm. leuat, vatsat, kahvakuula, kulmasoutu, vipunostot, ranskalaispunnerukset, ylätaljahiihto & ojentajat) ja juoksuakin jonkin verran, taitaa vaa'an digitaalinäyttö siltikin muodostaa häpeällisen korkeita arvoja. Ohessa kuitenkin valokuvamateriaalia vuosilta 2011 ja 2012 before-after tyyliin. Arvoisa blogin lukija voi maustaa visuaalista kokemusta esimerkiksi kuuntelemalla synkronisesti pianoteoksen Näyttelykuvia, jonka sävelsi ainakaan hieman hapantakin maistanut pietarilainen sävelniekka Modest Musorgski.