Vade Retro, Spiritu Malo!

Huomiokykyinen ja kaukaa viisas Rautahumpan lukija saattaa postauksen otsikkoa lukiessaan tuumia epätoivon hiipineen Rautiksen WWW-kävijätilastoyksilön keskuuteen. Muinaiset ja jo kadonneiksi luullut ilmaukset löytyvät useimmiten katolisen kirkon tai okkultismiin hurahtaneiden pop-, rock- ja metallimusiikkiväen parista, eikä niinkään proteiinijuoman ja magneesiumpöllyjen keskellä viihtyvien treenipäiväkirjasta.

Selitys on jälleen totuutta soveliaampi, sillä sain houkuteltua salille vaihteeksi itsensä Lisäpaino-Timpan, joka demonien, kerubien, alkueläinten ja eteeristen öljyjen ahdistamana oli palautettavissa kansalaisluottamuksen eetokseen ainoastaan tervehenkisen ja suoraselkäisen kuntosaliharjoituksen myötä.

Suuntasimme salille, jota Rautahumppa ei ole suosinut aikoihin. Vaikka laatu onkin tyydyttävä, salin koko, palvelut ja hinta eivät ole aivan balanssissa. Saliyrittäjän onneksi salin hieman vapaammat treeniajat olivat tällä kertaa valttina ja veivät voiton Rautahumpan käyttämistä normihalleista.

Timpa aloitti vaihteeksi hurjalla juoksumattorykäisyllä. 4 kilometriä meni 20 minuutissa ja reilu kilometri sujui 14,6 km/h:n tuntinopeudella, jolloin sielunvihollisen inhasti rekrytoimat demonitkin alkoivat hellittää ankaraa otettaan Timpan piinatussa kehossa.

Itse pyyhkäisin maltilla 17 minuuttia crosstrainerissa. Tämän jälkeen tein 28 leukaa neljässä sarjassa, joista ensimmäisen sarjan leveällä otteella. Sitten ajauduimmekin yhdessä penkkipunnerruksen traditioihin. Pitkäkätisinä (pioneeri)treenaajina osoitimme yleisen halveksuntamme niitä muhkeatorsoisia salikuninkaita kohtaan, joilla penkkipunnerrustanko laskee vain kymmenisen senttiä ennen vastakkaista liikettä, suoden otolliset mahdollisuudet usean sadan kilon liikutteluun ja mikä huomattavinta, muun saliväen hyväksyvään ja kunnioittavaan nyökyttelyyn. Itse saimme aikaiseksi muutamia sarjoja 50-70 kg:n painolla.

Ajauduimme jälleen erillemme ja tiemme kohtasivat vasta kahvakuula-alueella, jossa teimme hukeita sarjoja 24 kiloisella mötikällä. Itse tein yhden ja kahden käden perusheilautuksia Timpan tehdessä samalla painolla bravuuriaan, etukautta tuotua käden yli heilautusta. Harjoitin välillä lähinnä rintaa, 20 kilon käsipainot olivat tänään penkillä sopivat. Tein lisäksi vipunostoja maaten 12,5 kilon painoilla, jotka kyllä olivat tänään turhan raskaat.

Lattialla oli myös hieman kromattua kainalosauvaa muistuttava tanko, jonka arvelin soveltuvan hauiskääntöihin ja teinkin tällä uudella tuttavuudella 3 x 14 sarjat kyseistä liikettä 15 kiloa tankoon painoa lisäten. Lopuksi 18 minuuttia crossarilla. Timpa jatkoi juoksumattotoimintaansa ja lopuksi vaikuttikin siltä, että tämä henkiolentojen piinaama mies oli saanut viimeisetkin riivaajat kimpustaan. Rautahumppaa ei tähän kuitenkaan lasketa.

Aerobista taivallusta ja reippaita vetoja

Sunnuntaina tein 7 kilometrin lenkin,  joka muodostui tahdiltaan varsin rauhalliseksi. Tämä tapahtui varsinkin siksi, että lörpöttelin puhelimessa kelpo osan taipaleesta. Aikaakin kulutin harjoitukseen peräti 59 minuuttia. Kuin kostoksi edesvastuuttomasta velttoilustani puhelimeni kosketusnäyttö lakkasi lenkin päätteeksi toimimasta. Endomondo-riippuvaisena panikoin välittömästi ja pohdin ratkaisua tulevien lenkkien dokumentaatiolle, sillä odotettavissa olisi puhelimen korjaukseen kuluva muutaman päivän tai viikon endomondo-breikki.

Ratkaisuksi keksin juosta seuraavana päivänä täsmälleen saman lenkin. Kuin johdatuksesta ja kohtalon oikusta itse Lisäpaino-Timpa otti ja soitti rikkonaiseen puhelimeeni kesken lenkin. Näin ollen ajankäyttökin osui tuohon parahultaiseen 59 minuutin haarukkaan, joten kalorikulutus ym. kunnonkohotus oli lähes identtinen sunnuntain lenkkiin nähden. Endomondossa kuljetun lenkin voi tehdä ns. reitiksi, eli routeksi, jolloin se on mahdollista kopioida uudeksi harjoitukseksi.

Tiistai-ilta kuluikin sitten kuntosalin tiimellyksessä. Juoksumieliteko oli havaittavissa jo harjoituksen alussa, mutta matot olivat varattuina. Aluksi siis 9 minuuttia crosstrainerissa, jonka jälkeen koin vaikeuksia leuanvedossa. Eka sarja oli kahdeksan toistoa leveällä myötäotteella, jota seurasivat kapean otteen sarjat 8+7+7. Tämän jälkeen tein pystypunnerruksia 17,5 kilon käsipainolla ja vipunostoja 8 kilolla. Lopuksi vatsoja koneessa.

Viimeinen salirynnistys tapahtui matolla, jossa juoksin 4,2 kilometriä, intervallimeinigillä. Ensimmäinen kilometri 9,5 km/h, toinen 12,5 km/h ja kolmas jälleen 9,5 km/h. Mielenkiintoinen ilmiö oli se, ettei kolmannen rauhallisen kilometrin aikana hengitys oikeastaan tasaantunut lainkaan. Neljäs, vauhdikas kahdentoista ja puolen km/h:n tonni olikin sitten jo aika tuskaa, mutta onneksi vauhtia ei tarvinnut hidastella nuorempien ja vetreämpien silmien edessä tälläkään kertaa. Lopuksi löin hikoilevat kämmenpohjani juoksumaton antureihin, jolloin sykelukemaksi ilmeistyi itselleni melko maltillinen 178.

Pikkuhiljaa kohti treenirutiinia

Melkein kuukausi on kulunut viimeisimmästä kunnon salitreenistä. Muut liikuntamuodot, kuten rullaluistelu ovat saaneet tällä välin jalansijaa raudan nostolta. Lisäksi salihommiin lätkäistiin pakollinen breikki, kun rasituksesta kärsineelle keholleni oli annettava muutama lepohetki palautukseen. Tämän ajan käytin ruokavalion tarkistamiseen ja paino tipahti normaalista treenipainosta 4-5 kiloa. Tästä on nyt pidettävä kaikin keinoin kiinni, vaikka kaikki tietävätkin, että minkä tahansa treenin aloittaminen nostaa usein tällaisen peruspertin painoa, koska ruokahalu alkaa liikunnan myötä kasvaa, eikä varsinaista ylipainoa ole. Olen korvannut päivällisen rahkalla ja kokeilin myös aamuisen ruisleivän tilalla mannapuuroa ja vaaleaa leipää. Vaikutus on ollut yllättävä. Toki treenimäärän lisääminen ja varsinkin juoksulenkkien aloittaminen edellyttää vahvemmat eväät. Ensimmäinen superpäivä odottaa varmaankin jossain kahden kuukauden päässä.

Huomaa kuihtunut ja kromipainon
ahdingossa riutuva hauis

Tänään kävin jo hiukan salilla painoja hivelemässä. Pirkkalan serafi, hitaan valssin erikoismies Pete ei tänään ollut mukana, vaikka onkin päässyt heinäkuun aikana tekemään treenejä enemmän kuin minä. Tein alkuun ja loppuun parikymmenminuuttiset mattokävelyt ja kokeilin siinä välissä lähinnä olkapäävipuja, rintaliikkeitä ja kuvan hauiskääntöä scott-penkissä. En voi vielä kehua treenifiilistä vaikka haluaisinkin. Koko ajan vähän varoin ja tein pienillä painolla. Hiki ei noussut, olisiko johtunut siitä etten juossut matolla, ja tämä varmaan vaikutti yleistunnelmaan.

Sitten hieman ennakkotietoa Rautahumpan lähitulevaisuudesta. Heinäkuun lopussa on nimittäin aika lätkäistä väliaikakuvamateriaalia treenin vaikutuksista. Eräänlainen before-after-setti siis. Minulla on rantakuva viime kesältä ja nyt samalle päivämäärälle on tulossa fotoaineistoa 12 kk:n aikana tapahtuneesta muutoksesta. Tämän vuoksi yritän siis epätoivoisesti saada lihaksia erottumaan vaikka paino ei olekaan enää varsinainen ongelma.

Aamun superväännöt

Lepopäivän jälkeinen aamu valkeni kirkkaana ja autereisena. Rautahumpan pojille päivä tulisi tarjoamaan paitsi ahdinkoa, myös raskasmetallin kiirastulta. Kaiken huipuksi Pete ehdotti edellisenä iltana, että menisimme nostelemaan salihousujamme jo aamulla klo 10. Illan virkkuna en ajatuksesta innostunut, mutta itku ei auttanut. Pete oli nimittäin lupautunut esijuoksijaksi Likkojen Lenkille ja halusi tehdä superpäivän ensin alta pois. Atleettinen Timpakin taisi kauhistua superpäivää ja jäi pois salilta remonttikiireisiinsä vedoten.

Unihiekkaa silmistämme vielä rapsuttaen raahauduimme kohti salia, jossa aina virkeä Johanna jo meitä odotteli. Superin eka kolmen setti, vatsa-selkä-vaakaprässi sujui vielä aivan kelvollisesti ja siirryimme toiveikkaana vipunosto-takahartia-pystypunnerrus-sceneen. Vaikeudet alkoivat. Johanna antoi lisää kuumotusta ja PT:n tottunut katse vaati Rautiksen pojilta liikepuhtautta. Aloitin pystypunnerruksen 22,5 kg:n käsipainoilla ja jouduin tietenkin keventämään punnuksia seuraavalla kierroksella. Eniten mieltä kaiversi vipunostojeni sortuminen kananpojan lentoonlähtöyrityksiä muistuttaviin räpellyksiin, kun yritin tehdä liikettä normipainoillani, vaikka kädet olivatkin spagettia muiden liikkeiden vammauttamina.

Sama kuvio toistui varsinkin scott-hauiskäännössä, vaikka laitoimme mutkatankoon viitisen kiloa normipainoja vähemmän. Ensimmäisen kierroksen ja väliin tehtyjen olkapäiden ja ylätaljojen jälkeen olin vuorenvarma, että Pete oli lisännyt mutkatankoon lisäpainoja, kun en meinannut saada hauiskääntöä edes alkuasentoon toisen sarjan alussa. Aikani asiaa Peteltä tivattuani päätin kuitenkin aloittaa kolmannen kierroksen. Olkapäälaite ja ylätalja menivät kuitenkin vielä aivan tyydyttävästi, joten koin voimia olevan vielä jäljellä kahteen viimeiseen sarjaan.

Kaksi vuorosarjaa yhdistelmäliikkeineen menivät suhteellisen hyvin. Kapea penkki + penkkipunnerrus käsipainoilla vuorottelivat ojentajien kanssa ja lopuksi ojentajat pään yli ja ihmeellinen hauis-pystypunnerrus loppuun. Olimme antaneet kaikkemme. Tai oikeastaan Pete oli. Läksin herajuomaa nautittuani vielä kuluttamaan loput 400 kcal salin lähellä sijaiseville luontopoluille, josta oheinen foto.

Tulokset alkavat näkyä

Noin viikko sitten jouduin pääkaupunkiin työsidonnaisten kuvioiden kautta. Kunnioittaakseni suuresti arvostamiani sprigien ja stiflojen käyttäjiä, päätin itsekin pukeutua oikein kauluspaitaan. Kun sitten vääntelehdin kärsimättömästi virkamiesten puhuttelussa, kauluspaitani kolmanneksi ylin nappi lensi pingahtavan äänen saattelemana neuvotteluhuoneen nurkkaan. Korjausompeluhommat saivat jatkoa pari päivää sitten, kun toiselle paidalleni kävi samainen damage. Hmm. Rinnanympärys lienee muuttunut, aikaisemminhan napit ovat lennelleet pääasiassa 2-3 nappia alempaa, vyötärön seudulta. Ja tämähän ei ole tapahtunut suurentuneiden vatsalihasten vuoksi. Olkoonkin kenties valheellinen huomio, mutta rohkaisevaa treenin kannalta tämä ilmiö sittenkin.

Tänään meinin salille tekemään viikon viimeistä salitreeniä ja aikaakin oli käytössä ruhtinaallisesti. Edellisen salipäivän tuntemukset vaikuttivat vielä liikehdintääni, sillä pakaroiden yläosasta aina akillesjänteisiin etenevä kireys on hiipinyt kiusallisena kipuiluna myös unimaailmaani. Sain kuitenkin kilometrin mattojuoksua pohjalle ja päätin tämän päivän treenin jälkeen venytellä huolella.

Juoksumaton jälkeen menin tekemään vinopenkkiä smithiin, jonka jälkeen oli vuorossa penkki käsipainolla. 22,5 kg/käsi oli tänään sopiva määrä. Vipunostot (ks. kuva) tein maltillisemmin 12,5 kg:lla. Viimeiset vedot tein toki nöyryyttävästi rinnan kautta. Olen aina pitänyt hauisliikkeitä vahvana lajinani. Scott-penkki olikin aluksi rohkaiseva, mutta tämän jälkeen tapahtuneet kp-hauiskäännöt oli pakko tehdä taas (niillä kevyemmillä) kromipainolla. Mikä siinä on etten osaa tehdä painon kääntöä ylöstuonnissa? Joku saisi sen taas minulle näyttää, en taatusti enää ala painoja keventämään.

Pete ei tänään ehtinyt salille, mutta ottaa Rautahumpan salipäivystysvuoron heti huomenna. Petekin olisi ollut ylpeä, jos olisi nähnyt kun juoksin päivänpäätteeksi matolla vielä 5,5 km. Aika tiukkaa toki teki, jossakin 2 km:n kohdalla aloin jo vilkuilemaan kuljettua matkaa epätoivoisesti. Treenin lopuksi venyttelyt ja palautusjuomaa. Ah!