Lenkki kantakaupungin sykkeessä

Lukuisat harharetkeni ovat toistuvasti johtaneet pääkaupungin sykkeeseen. Paikoitellen olen myös päässyt tekemään juoksulenkkejä Helsingin ydinkeskustan tuntumassa. Reitti Kuusisaaren ja Lauttasaaren kautta Hietaniemeen, kierrokset Töölönlahden ympäri sekä pyrähdys Kallion varjoisilla kujilla ovat ainakin tulleet aiemmin rimpuiltua. Marraskuun lopulla päivä oli jo hämärtynyt illaksi, kun HSL-päiväkortin turvin suuntasin kohti Suomenlinnan tarunhohtoisia sotavallituksia. Tein kuitenkin paikan päällä suunnitelmamuutoksen, johon olennaisesti vaikutti alueen ilkeästi vihmova merituuli. Takaisin Kauppatorille palanneena tein uuden suunnitelman. Nyt suuntaisin kantakaupungin rantoja pitkin kohti Meilahtea, kenties jopa Seurasaareen.

En ollut aikoihin juossut kunnollista tunnin tai puolentoista lenkkiä, lähinnä vain noita suhteellisen kovavauhtisia Cooper-treenejä. Arvelin kuitenkin treenivetojen jotekin vaikuttavan pitemmällekin matkalle. Suuntasin kohti etelää Palacen ja Olympiaterminaalin editse. Ylämäestä huolimatta saatoin pitää melko rajua vauhtia ja huomasin askeltavani päkiäpainotteisesti. Merikadulla kolmen kilometrin kohdalla pohdin, kauanko jaksaisin moista karkua. Lisäksi alueen kohtuullisen korskea rakennuskanta suorastaan pakotti hidastamaan ns. zoom-nopeudelle, ainakin hetkittäin. Munkkisaaren uudehkon asuntokannan kohdalta suuntasin pohjoiseen, jossa Eiran vierestä kulkenut raitiotie-/tavarajunaura on päätynyt kevyenliikenteen uusiokäyttöön. Samalla tarjoutui mahdollisuus edetä hiekkatietä pitkin, mikä on keskusta-alueella melkoista luksusta. Viides ja kuudes kilometri edellytti muutamaa suuntatarkistusta, jolloin vauhtini tipahti aina 7 min/km:n suuremmalle puolelle. Mechelininkadun pitkällä suoralla kuitenkin piristyin ja asetin lenkkini kovimman kilometriajan viiteen ja puoleen minuuttiin.

Suuntasin kohti rantaa ja ajauduin pääministerin virka-asunnon ja Meilahden sairaalarakennusten välistä Mäntyniementielle. Alueella oli jo jonkin verran mäkimaastoakin. Seurasaaren lähestyessä kurvasin vielä Mäntyniemen editse valtion päämiehen juoksumaastoja arvioimassa. Esitin kannustavia huomioita parille mäkivetojen parissa ahkeroineelle kanssaliikkujalle. Lopulta saavuin Seurasaareen, jossa tein vain lyhyen piipahduksen. Sillan läheltä nousin linja-autoon, jonka kyydissä pääsin Hesperianpuistoon. Juoksin vielä puiston halki, joten kaikkiaan 11,5 kilometriä tuli nautiskeltua Helsingin reiteistä. Isossa kaupungissa juoksurytmi kärsii liikennevalojen vuoksi, mutta ainakaan kuvan reitti ei valopysähdyksiä liiaksi aiheuttanut.

Lisäpainoja painolisän päälle

Arvelisin olevani paremmassa kunnossa miesmuistiin. Eilinen juoksutreeni sujui Cooper-kandidaatin följyssä ilman extraefforttia, vaikka tänä aamuna olo olikin perusraihnainen ja reuhtomiset jäytivät ruhossa. Cooper-treenissä teimme kolme 700 metrin vetoa, jonka kruunasimme tonnin rupeamalla. Onnistuimme säilyttämään tauot maltillisessa 3 minuutissa, jolloin lepomoodi ja sykkeen lasku ei ehtinyt päälle. Kaikki vedot sujuivat 2700m/12min tavoitevauhdilla.

Jostain syystä paino on jämähtänyt 79 kiloon. Se ei ole paljon, mutta yhdessä säännöllisen, proteiinia suosivan ruokailun, runsaan tai erittäin runsaan liikunnan ja grilli- ynnä vehnämättöjä dissaavan makutottumusten  kanssa olen ajautunut tasaisen painonlaskun illuusioskeemaan. Entäpä jos polvi pettäisi, flunssa iskisi tai mikä pahempaa, saisin kutsun herkuttelukarnevaaleihin, notkuvien Pandan Juhlapöydän konvehtitiskien  tuntumaan. Kahdeksankymppiä paukkusi, se olisi satavarma issue.

Tänään koetin vetää leukoja commando-otteella 15 lisäkilot riimuvitjoihin kytkettynä. 8 toistoa kolmeen otteeseen oli ookoo tulos 15 veryttelyleuan jälkeen.

Juustokakkua Lontoossa - ja hieman lenkkeilyä

Ikimuistoinen Krakovan massamatka, jonka suoritin Peten kanssa, ei ollut vielä tyystin deletoitunut lähimuistista, kun jo jouduin yhdistetylle työ-/lomamatkalle Lontooseen. Kyseinen kohde on itselleni tutuin, mitä Euroopan metropoleihin tulee, sikäli monituiset kerrat olen Englannin stadissa viettänyt. Kerrankin matkalaukkuni jäi odottelemaan seuraavaa lentoa Helsinkiin ja juoksin paljasjaloin Hyde Parkkia ympäriinsä.

Nyt majoitus oli lähempänä Regent's Parkia ja kävikin parilla aamujuoksulla puiston poluilla. Lontoo on jo viikkoja kylpenyt helteessä ja tämä tuntui kuntoilijassa jo aamutuimaan. Vauhti oli kuitenkin olosuhteisiin nähden ookoo, 6:50 /km. Tiedä sitten mitä lenkit tällä kertaa auttoivat painonhallintaan, sillä tällä reissulla tuli koettua niin intialainen, belgialainen, englantilainen kuin italialainenkin keittiö. Vatsanympärys saattoi kehittyä myös neljän erilaisen juustokakkukokemuksen myötä. Mitä maistuvimpia kakkuja saa einesmuodossa Lontoon lähikaupoista hintaan £ 3.99.

Suomessa kuntourheilijaa odottaa ankara askeesi. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakin? Ilmojen salliessa ainakin neljätuntisia rullailulenkkejä. Huh!

Maraton 2:27:59

Mahtaakohan postauksen otsikko olla riittävän harhaanjohtava ja juonen paljastuessa tarjota molemmille Rhumpan lukijoille blaaaaah-tyyppisen, hanavedeltä soundaavan elämyksen. On nimittäin tunnustettava, etten suinkaan painellut maratonia kyseiseen aikaan juoksupelillä, vaan rullaluistimilla.

Pidän silti kahden ja puolen tunnin alitusta
kelpo saavutuksena, varsinkin kun ensimmäinen luistelutunti kuluu aina itseltäni maisemia katsellen ja ihmetellen. Toinen tunti sen sijaan vei minut 19,1 km:n päähän ekan tunnin loppusijainnista joten ennätykset sen kun paukkuivat.

Työ-, hurvittelu- ja jälleen työmatkat ketjutettuani jouduin pitämään pienen liikuntatauon, ja mikä pahinta tämä aika kului lähinnä bussin, lentokoneen ja henkilöauton penkeillä istuen ja makeisia nauttien. Aineenvaihduntani halvaantuessa ja turvotuksen iskiessä koin sentään tunnelmia lähialueilta rannikkoseutuja, Karjalan kannasta ja aina Lapin selkosia myöden.

Pohjoisessa minulle järjestyi aikaa mahdollisuus urheiluun. Koska rullaluistimeni olivat unohtuneet toiseen matkakassiin, päätin kokeilla pikku tauon jälkeen juoksulenkkiä. Jouduin kuitenkin ostamaan edulliset markettikengät, sillä myös Brooksini olivat kadonneet retkeilyn tiimellyksessä.

Hieman arvelutti pukea 59 euron Adidas Duramot jalkoihin, mutta vauhdin vaivattomasti vain kasvaessa kokemus oli sangen miellyyttävä. En edes muista koska viimeksi olisin juosten edennyt joka ainoan juoksukilometrin alle 7:n ja satunnaisesti jopa alle 6 minuutin kilometrivauhtia.

7 miljoonan kalorin viikko: Maanantai

Päätös ottaa juuri alkanut viikko 7000 kcal -projektin kohteeksi johtui suurelta osin varsin mainiosta sääennusteesta, joka uumoilee rullaluistelukelejä varsinkin alkuviikolle. Vielä en tiedä onnistuuko noin 2 tunnin varaaminen pelkkään liikuntaan ja 1000 kilokalorin kuluttamiseen jokaisena viikon päivänä, mutta kokeilemalla se selviää.

Vointini ei maanantaipäivän valjettua antanut suuria takeita superlenkkien onnistumiselle. Jalat olivat tukossa kuin entisen pelimannin urkuharmooni. Kaksi edellistä päivää olin tankannut sitä pahimman laatuista hiilihydraattia (suklaata, perunaa, vaaleaa leipää, Jaffa-keksejä) vatsani pullolleen, joten energian äkillisestä hiipumisesta ei ollut pelkoa. Urheasti vedin kuitenkin lenkkarit jalkoihini ja läksin hipsimään kohti metsäisiä lenkkipolkuja. Tämä siksikin, ettei nykyinen nitrodisco-luokan nopeuteni kestä ylimääräisiä silmäpareja onnetonta taaperrusta todistamaan.

7000 liikuntakcalin metsästyksessä otin myös hieman teknologiaa apuun. Olen käyttänyt Endomondoa hieman liian alhaisella vartalomassalla, joten lisäsin järjestelmään pari kiloa lähemmäs totuutta päästäkseni. Uskoakseni tämä tuo samalla tarvittavat kalorit hieman vähemmällä ponnistelulla.

Mutta nyt jääkiekon ja kahvin pariin. Huomenna projekti jatkuu kenties kävelyllä ja krossarilla.

Juoksua ja foksia

Tiettymättömien selkosten uuttera savottamies Pete eksyi kanssani paitsi salille, nyt myös foksille, sillä hyväkuntoisiksi itsemme trimmanneina suoritimme pitkästä aikaa musiikillista performointia eräässä tilaisuudessa. Vaikka olen käynyt salilla ahkerasti koko talvikauden, olen kuluttanut siellä aikani lähinnä krossarilla fitness-lehtiä selaillen.

- Ei selkää, ei vatsaa, eikä varsinkaan jalkoja, kun mun ei tartte, kuuluu vastaukseni Peten tiedustellessa päivän salitreenin muotoa. Yhteistreeniin on tarjolla siis vain hauista, olkapäitä sekä ojentajia. Kenties rintaliikkeisiinkin saatan toisinaan heltyä.

Peten kanssa olemme kuitenkin rehkineet salilla antaumuksella. Jostain syystä maksimipainomme ovat ikään kuin vaihtuneet eri liikkeissä. Siinä missä olen nyt kunnostautunut pystypunnerruksissa, Pete on (vanhana lyömäsoittajana) kiilannut ohitseni mm. käsipainoilla tehtävissä penkkiliikkeissä.

Nyt, lumien sulettua olen aloitellut juoksukautta, vaikkakin maltillisesti hitailla vauhdeilla. Endomondosta voin todeta, että vihreä juoksupalkki on kuukausittain kasvanut, mutta talven luistelukilometrejä on vielä ennen rullailukautta vaikea saada korvattua juoksemalla.  Ehkä se tästä.

Flunssien välinen terve jakso

Immuniteettijärjestelmääni tuli vaihteeksi tilapäinen häiriö ja ylähengitystiet infektoituivat kesken parhaimpien juoksukelien. Liikuntaharrasteet saivat hetkeksi jäädä ja keskityin hankkimaan lisää massaa lähes ruipeloksi kuihtuneen varteni ympärille. Nyt käheys on sitten karkoitettu ja tämän viikon alussa uskaltauduin juoksutaipaleelle. En oikeastaan kaipaa lunta ja nollan kieppeillä tasapainoileva lämpötilakin vaikuttaa varsin mielyttävältä. 

Maanantaina ja torstaina juoksin vain 7 ja 8 km:n lenkit, tai voineeko niitä juoksuksi sanoa. Edes kutosella alkavan km-vauhdin pitäminen tuntuu ylivoimaiselta. Keskiviikkona sitten painelin 13 km. Välillä toki kävelinkin, mutta olin tyytyväinen kulutetusta 1001 kcal:sta. Täytyy varmaan taas alkaa kohta massalle.

Aerobista taivallusta ja reippaita vetoja

Sunnuntaina tein 7 kilometrin lenkin,  joka muodostui tahdiltaan varsin rauhalliseksi. Tämä tapahtui varsinkin siksi, että lörpöttelin puhelimessa kelpo osan taipaleesta. Aikaakin kulutin harjoitukseen peräti 59 minuuttia. Kuin kostoksi edesvastuuttomasta velttoilustani puhelimeni kosketusnäyttö lakkasi lenkin päätteeksi toimimasta. Endomondo-riippuvaisena panikoin välittömästi ja pohdin ratkaisua tulevien lenkkien dokumentaatiolle, sillä odotettavissa olisi puhelimen korjaukseen kuluva muutaman päivän tai viikon endomondo-breikki.

Ratkaisuksi keksin juosta seuraavana päivänä täsmälleen saman lenkin. Kuin johdatuksesta ja kohtalon oikusta itse Lisäpaino-Timpa otti ja soitti rikkonaiseen puhelimeeni kesken lenkin. Näin ollen ajankäyttökin osui tuohon parahultaiseen 59 minuutin haarukkaan, joten kalorikulutus ym. kunnonkohotus oli lähes identtinen sunnuntain lenkkiin nähden. Endomondossa kuljetun lenkin voi tehdä ns. reitiksi, eli routeksi, jolloin se on mahdollista kopioida uudeksi harjoitukseksi.

Tiistai-ilta kuluikin sitten kuntosalin tiimellyksessä. Juoksumieliteko oli havaittavissa jo harjoituksen alussa, mutta matot olivat varattuina. Aluksi siis 9 minuuttia crosstrainerissa, jonka jälkeen koin vaikeuksia leuanvedossa. Eka sarja oli kahdeksan toistoa leveällä myötäotteella, jota seurasivat kapean otteen sarjat 8+7+7. Tämän jälkeen tein pystypunnerruksia 17,5 kilon käsipainolla ja vipunostoja 8 kilolla. Lopuksi vatsoja koneessa.

Viimeinen salirynnistys tapahtui matolla, jossa juoksin 4,2 kilometriä, intervallimeinigillä. Ensimmäinen kilometri 9,5 km/h, toinen 12,5 km/h ja kolmas jälleen 9,5 km/h. Mielenkiintoinen ilmiö oli se, ettei kolmannen rauhallisen kilometrin aikana hengitys oikeastaan tasaantunut lainkaan. Neljäs, vauhdikas kahdentoista ja puolen km/h:n tonni olikin sitten jo aika tuskaa, mutta onneksi vauhtia ei tarvinnut hidastella nuorempien ja vetreämpien silmien edessä tälläkään kertaa. Lopuksi löin hikoilevat kämmenpohjani juoksumaton antureihin, jolloin sykelukemaksi ilmeistyi itselleni melko maltillinen 178.

Vauhtia juoksumatolta

Viime aikoina olemme Pete-Petterin kanssa ajautuneet massakauden lumoihin. Tahtomattamme ja vahingossa tosin. Osin itsepetoksellisista syistä pohdiskelimme, että miehinen keho olisi kenties vastustamattomampaa sorttia hieman jyhkeämpänä. Samaan aikaan pimenevät illat ovat saaneet makuhermot himoitsemaan rasvaa ja sokeria ikään kuin vastapainoksi kaamoksen kurjuudelle. Toisaalta lumeton, viileämpi ajanjakso houkuttaa myös juoksulenkeille joka on, kuten kaikki tiedämme, erittäin tehokas liikuntamuoto. 1000 kcal lähtee minun kokoiseltani Obelixilta reilussa puolessatoista tunnissa. Harmillista on vain se, että liikunnan tuoma eufooria yhdistettynä tilapäiseen vatsan litistymiseen saa kämmenet ahmimaan herkkuja ääntä kohden ainakin 3000 kcal:n edestä per lenkki.

Toissa sunnuntain erikoisvenkura - paluumatkalla samat maisemat

Kuuleman mukaan monet vasta- ja vatsa-alkajat juoksevat iltalenkkinsä liian lujaa. Itse olen tätä nykyä alkanut juoksemaan hyvinkin hitaasti. En ainoastaan ns. pitkiä lenkkejä, vaan kaikki muutkin lenkit. Vauhti lipsahtaa mäkisessä maastossa 7 minuuttiin per km, vaikka välillä saan 5:30 kilometriaikojakin Endomondoon. Yksi ratkaisu on salitreenien yhteydessä tapahtuneet mattovedot. Matolla ei tarvitse huolehtia, ettei raskaan vedon jälkeen jaksaisikaan enää palata lähtöpaikkaan. Olenkin ottanut viime päivinä tavaksi lisätä vauhtia joka kilometrille, kuten aiemmin kerroin. Esimerkiksi 10-11-12 km/h sarjoina. Viime kokeilin matolla neljää kilometriä, josta viimeisen juoksin 14 km/h, eli miltei lisäpaino-Timpan pitkän lenkin pacea. Aikaa meni siis 4:17 per km. 3k:n Cooperiin on siis vielä matkaa, mutta vauhtiharjoitusten tehon kyllä huomasi iltalenkeillä. Torstainakin juoksin tokan ja kolmannen kilometrin vanhasta muistista vaivatta alle kuuteen minuuttiin per km.

Vauhti ei päätä huimaa, mutta toisaalta kaloreita kuluu

Selkään on nyt vain tullut jokin kramppi, ilmeisesti salilta vipunostoissa tai ranskalaisissa. Oikean lavan seutu jäykistyy kummallisesti heti kun otan muutaman juoksuaskeleen. Vasta 1/2 tuntia juostuani selkä alkaa rentoutua. No, eteenpäin on menty - ja lopussa saatiin kulma.

Seitsemän treenin viikko ja hullut päivät

Päättynyt viikko ei suinkaan kulut itseltäni harhailun, fundeeraamisen taikka aprikoinnin merkeissä vaikkakin kanssakansalaiset lankesivatkin vanhurskaalta polultaan uusliberalistisen bilateraalitalouden ylväimmän ilmentymän edessä ja yhdessä tuumin ryhtyivät kanniskelemaan keltaisia paperikassejaan vellovassa ihmismeressä tuhannen taalan paikan itsepetosta toisiinsa valaen. Perinteiset Hullut Päivät tarjosivat muun muassa 90 euron collegehousut 80 euron hintaan. Parahultaisesti alkuperäinen suositushinta on nykyään poistettu kuluttajien silmistä. Tällöin se saattaakin olla jopa tarjoushintaa matalampi. Under Armour -housuista oli kaiken lisäksi tarjolla vain XXXL-koko, joiden arvelin olevan yltäkylläisen kokoiset jopa Sankilan praasniekalle, vaikka tämä kuuleman mukaan onkin nauttinut massalla ja off-seasonila olostaan kenties siinä määrin että saattaa olla aiempaa leveämmän takaritsin omistaja.

Ensiluokkainen Smith-penkki,
pystysoutu tuntui ihan
siedettävältä

Ostomania tarttui kuitenkin pitkähihaisen teknisen aluspaidan edestä, tosin hankinta tuli tehtyä kotoisammasta Prisma-myymälästä. Tämän Italiassa valmistetun, varsin tyköistuvan ihokkaan väitetään olevan XL-kokoa. Saapasmaassa mediumsaliurhot lienevät melko hoikkavartista porukkaa, saati sitten joku satakiloinen pizza-Tarzan, joka saattaa tarvita äksiä ällän kera enemmän kuin Frederikin pikkutakissa konsanaan.

Mainio kahvakaulus, jolla voi
vedellä vatsalihasliikkeitä
ylätaljassa, fitnesspallo vain
ristiselän taakse.

Viikkoni koostui seitsemästä treenijaksosta ja ilahduttavasti ajauduin peräti neljästi ulkolenkille. Pisin lenkki oli siis tuo tiistainen 23,5 km, joka meni kieltämättä hieman pitkäksi ja olisin kernaasti lyönyt stopin jo 15-16 km:n. Muut lenkkini olivat 9 kilometrisiä ja lisäksi vedin torstaina kuntosalin matolla vielä reilut 4 km. Yhteensä siis 55 km juoksua. Salitreenejä oli kolme joissa tein noin kaikkiaan 110 leuanvetoa ynnä muita suosikkiliikkeitäni, kuten kahvakuulaa, vipunostoja, scott-hauiksia (myös hammer-otteella), kulmasoutua ja jopa pystypunnerruksia smith-penkissä. Tähän alkuviikkoon pitää ottaa ainakin yksi välipäivä.

Viikon neljä juoksutreeniä, vajaat 4000 menetettyä kilokaloria
saatiin kyllä heittämällä takaisin.

Suomensotti, tinkermanni

Maanantain ja tiistain yltäkylläisten boot camp- ja selkä-olkasessioiden jälkeen muut aktiviteetit veivät hetkeksi pois salimaailmasta. Perjantaina ja lauantaina rohkaistuin lenkkipolulle ja kumpanakin päivänä vedin reilun kasin. Ilmeisesti salin juoksumattovedot ovat auttaneet vauhdinpitoon, sillä alle kuuden minuutin km-vauhti, joka on itselleni hyvä, onnistui enempiä yrittämättä. Varpaat ovat kuitenkin olleet kovilla ja olen alkanut pohtia uusien sisätossujen hankintaa. Brooksit ne pitäisi olla, kuten ulkolenkeilläkin. Nykyään sotken crossaria Salomoneilla, mutta juostessa paras tatsi on Brookseissa, ja joo, Asicset ja kumppanit on katkerasti testattu. Välillä juoksen Salomoneilla ulkonakin, kun ne ovat usein mukana salikassissa.

Huomenna olisi se Pirkan pyöräilyn 134 km:n rullaluistelu. Olen kuitenkin heittänyt ajatuksen pois sateisen sääennusteen vuoksi. Hah! Ikään kuin olisi itsestään selvyys, että muuten kykenisin lenkkiin. Tosiasia taitaa olla, että sauvoilla pitäisi pystyä vetämään muutama 30km:n stintti hyvällä tempolla, muuten matka ei lopu ennen keskiyötä ja löydän itseni kruisailemasta jostakin Velaatan tienoilta neljältä maanantai-aamuna.

Erinäisten iskelmäkeisareiden taustaorkestereista tuttu mestarifoksaaja Pete, juuttui valtiovierailulle mestaan, jossa light-alkuiset tuotteet ja B-mitoituksen asusteet taitavat olla pannassa. Rautahumppa tuumii, istuuko Pete paluumatkan Finnairissa vai DHL:ssä. Toisaalta, ei koskaan tiedä millaiseen treeniin mittaamattomat hiekkarannat kanssahumppaajan tällä kertaa inspiroivat.

Aamun superväännöt

Lepopäivän jälkeinen aamu valkeni kirkkaana ja autereisena. Rautahumpan pojille päivä tulisi tarjoamaan paitsi ahdinkoa, myös raskasmetallin kiirastulta. Kaiken huipuksi Pete ehdotti edellisenä iltana, että menisimme nostelemaan salihousujamme jo aamulla klo 10. Illan virkkuna en ajatuksesta innostunut, mutta itku ei auttanut. Pete oli nimittäin lupautunut esijuoksijaksi Likkojen Lenkille ja halusi tehdä superpäivän ensin alta pois. Atleettinen Timpakin taisi kauhistua superpäivää ja jäi pois salilta remonttikiireisiinsä vedoten.

Unihiekkaa silmistämme vielä rapsuttaen raahauduimme kohti salia, jossa aina virkeä Johanna jo meitä odotteli. Superin eka kolmen setti, vatsa-selkä-vaakaprässi sujui vielä aivan kelvollisesti ja siirryimme toiveikkaana vipunosto-takahartia-pystypunnerrus-sceneen. Vaikeudet alkoivat. Johanna antoi lisää kuumotusta ja PT:n tottunut katse vaati Rautiksen pojilta liikepuhtautta. Aloitin pystypunnerruksen 22,5 kg:n käsipainoilla ja jouduin tietenkin keventämään punnuksia seuraavalla kierroksella. Eniten mieltä kaiversi vipunostojeni sortuminen kananpojan lentoonlähtöyrityksiä muistuttaviin räpellyksiin, kun yritin tehdä liikettä normipainoillani, vaikka kädet olivatkin spagettia muiden liikkeiden vammauttamina.

Sama kuvio toistui varsinkin scott-hauiskäännössä, vaikka laitoimme mutkatankoon viitisen kiloa normipainoja vähemmän. Ensimmäisen kierroksen ja väliin tehtyjen olkapäiden ja ylätaljojen jälkeen olin vuorenvarma, että Pete oli lisännyt mutkatankoon lisäpainoja, kun en meinannut saada hauiskääntöä edes alkuasentoon toisen sarjan alussa. Aikani asiaa Peteltä tivattuani päätin kuitenkin aloittaa kolmannen kierroksen. Olkapäälaite ja ylätalja menivät kuitenkin vielä aivan tyydyttävästi, joten koin voimia olevan vielä jäljellä kahteen viimeiseen sarjaan.

Kaksi vuorosarjaa yhdistelmäliikkeineen menivät suhteellisen hyvin. Kapea penkki + penkkipunnerrus käsipainoilla vuorottelivat ojentajien kanssa ja lopuksi ojentajat pään yli ja ihmeellinen hauis-pystypunnerrus loppuun. Olimme antaneet kaikkemme. Tai oikeastaan Pete oli. Läksin herajuomaa nautittuani vielä kuluttamaan loput 400 kcal salin lähellä sijaiseville luontopoluille, josta oheinen foto.

Pumppiviikon alku

Sunnuntain lenkki Endomondossa

Viime viikko oli ankaruudessaan tyrmäävä: viisi salitreeniä, 22km juoksua lenkkipolulla ja erinäisiä stinttejä matolla. Lauantaina oli taas ne kuuluisat neljä hauisliikettä peräkkäin. Nyt tuo irtopainohomma rannekääntöineen onnistui ihan hyvin 12,5 kilolla. Samoin kävi maanantaina, kun tein pumppiviikon ekaa päivää, itselle harvinaisempi liike, hammer-kääntö meni suht hyvin 17,5 kilolla. Nuo peräkkäiset rintaliikkeet vain vaatisivat jonkun varmistajan. Peteä ei näkynyt mailla halmeilla. Tähän oli hyvä syykin, sillä jouduin taas vierailemaan työpaikkani lähistön salilla. Lopuksi mattoa 4 km. Jälkifiilis oli varsin ok.

Tiistaina en mennyt salille, vaan juoksin kohti kaupunkia 9 km. Takaisin en jaksanut, vaan turvauduin bussikyytiin. Keski-ikäisen menoa siis. Vasempaan jalkapohjaan on muodostumassa kivulias vesikello. Jokohan pitäisi rajoittaa?

Hollannin case

Ennen vanhaan puusuksissa oli aina huono luisto, paitsi tietenkin ylämäessä, jossa mentiin 2 metriä ylös ja samalla valuttiin kolme metriä takaisin päin. Vertauskuvallisesti sama toistuu viikolla jolloin ankara ruokavalio vähentää vaikkapa kilon massaa, mutta lipeäminen viikonloppuna tuo 1,5 kiloa takaisin.

Vaikka toisin voisi näyttää, kuvassa
ei kohdella EU-monumentteja
epäkunnioittavasti.

Työmatka Alankomaiden notkuviin hiilaripöytiin oli tällä kertaa rautahumppaajalle myrkkyä. Rengas vyötärön ympärille kasvoi silmissä vaikka yritin lenkkeillä joka aamu ainakin 50min. Salikin oli majapaikassa ja hyvä sali olisi ollutkin, mutta jostakin syystä tämän laistoin. Hyi ja hui! No, loppuviikko armotonta ja kovaa treeniä, vielä on päiviä jäljellä mutta pääsiäisherkut jäävät nyt kaappiin.