Tulokset alkavat näkyä

Noin viikko sitten jouduin pääkaupunkiin työsidonnaisten kuvioiden kautta. Kunnioittaakseni suuresti arvostamiani sprigien ja stiflojen käyttäjiä, päätin itsekin pukeutua oikein kauluspaitaan. Kun sitten vääntelehdin kärsimättömästi virkamiesten puhuttelussa, kauluspaitani kolmanneksi ylin nappi lensi pingahtavan äänen saattelemana neuvotteluhuoneen nurkkaan. Korjausompeluhommat saivat jatkoa pari päivää sitten, kun toiselle paidalleni kävi samainen damage. Hmm. Rinnanympärys lienee muuttunut, aikaisemminhan napit ovat lennelleet pääasiassa 2-3 nappia alempaa, vyötärön seudulta. Ja tämähän ei ole tapahtunut suurentuneiden vatsalihasten vuoksi. Olkoonkin kenties valheellinen huomio, mutta rohkaisevaa treenin kannalta tämä ilmiö sittenkin.

Tänään meinin salille tekemään viikon viimeistä salitreeniä ja aikaakin oli käytössä ruhtinaallisesti. Edellisen salipäivän tuntemukset vaikuttivat vielä liikehdintääni, sillä pakaroiden yläosasta aina akillesjänteisiin etenevä kireys on hiipinyt kiusallisena kipuiluna myös unimaailmaani. Sain kuitenkin kilometrin mattojuoksua pohjalle ja päätin tämän päivän treenin jälkeen venytellä huolella.

Juoksumaton jälkeen menin tekemään vinopenkkiä smithiin, jonka jälkeen oli vuorossa penkki käsipainolla. 22,5 kg/käsi oli tänään sopiva määrä. Vipunostot (ks. kuva) tein maltillisemmin 12,5 kg:lla. Viimeiset vedot tein toki nöyryyttävästi rinnan kautta. Olen aina pitänyt hauisliikkeitä vahvana lajinani. Scott-penkki olikin aluksi rohkaiseva, mutta tämän jälkeen tapahtuneet kp-hauiskäännöt oli pakko tehdä taas (niillä kevyemmillä) kromipainolla. Mikä siinä on etten osaa tehdä painon kääntöä ylöstuonnissa? Joku saisi sen taas minulle näyttää, en taatusti enää ala painoja keventämään.

Pete ei tänään ehtinyt salille, mutta ottaa Rautahumpan salipäivystysvuoron heti huomenna. Petekin olisi ollut ylpeä, jos olisi nähnyt kun juoksin päivänpäätteeksi matolla vielä 5,5 km. Aika tiukkaa toki teki, jossakin 2 km:n kohdalla aloin jo vilkuilemaan kuljettua matkaa epätoivoisesti. Treenin lopuksi venyttelyt ja palautusjuomaa. Ah!

Running Man

The days are passing by faster and faster as we go towards the summer. Last night I woke up and felt serious pain below my right side ribs. Perhaps too much training, I figure. This Monday I did my normal back & triceps, but since the pain I felt this morning, I decided to do just running today. Pete was already in the gym pumping his humongous leg muscles. At first, I ran 15 minutes (little over 2k) and went to tell my opinions about training and life itself to Pete. Surprisingly, Pete decided that his training was finished and I went to the treadmill again. I put 40 minutes as my goal and everything went quite ok. Even though I really like hard weight training, I must say that after running I feel so much better (or so worse that it feels good) and also it feels that my lungs and heart have done some extra work. Today's total run 8.7k (55 minutes).

Pete as a front unit of human
wheelbarrow

By the way, during my "Easy Week", I went to the gym six times, here is my summary:

Monday: back & triceps + 20 minutes run
Tuesday: 46 minutes run
Wednesday: legs, stomach & shoulders + 10 minutes run
Thursday: chest & biceps + 30 minutes run (5k)
Saturday: 10 minutes cross trainer + some dumbbell exercises + 40 minutes (6.5k) run
Sunday: some minor weight training & 20 + 20 minutes run

Sen piti olla rauhaisa välipäivä...

Peten mukaan kyseessä ns.
seniorikulma

Koska olin tehnyt kolmen päivän treeniviikkoni valmiiksi jo torstaina ja ehtinyt matolle juoksemaankin tiistain välipäivänä, ajattelin viikonlopun olevan spirituaalisen tasapainon etsintään soveltuva ajanjakson. Sitä odotellessa piti kuitenkin siivota kotona vieraita varten. Ajauduttuani tässä hommassa alle 15 minuutissa mukaavuusalueen ulkopuolelle, korvaava tekeminen pälkähti äkkiarvaamatta ajatuksiini. Päätin lähteä salille, en reuhtomaan vaan lähinnä aistimaan tunnelmia ja fiilistelemään.

Pete oli edelleen teillä tietymättömillä, ilmeisesti maanantaina alkavaa kovaa viikkoa ennakoimassa. Yritin hipsiä salille huomaamatta, mutta PT:mme kaikennäkevä katse tavoitti hiipparin. Sepustin parhaani mukaan ymmärtäväni levon ja palauttavan ajanjakson päälle, joten sain luvan siirtyä laitteiden pariin. Pohjalle 6 minuuttia juoksumatolla, sitten vatsalaite 10 x 35 kg kolmesti jonka jälkeen siirryin vatsapenkille tasapainoilemaan levypainon kanssa. Tämän jälkeen en malttanut olla tekemättä kolmea sarjaa kapeaa penkkiä, jonka päälle tein vajaat 20 toistoa leuanvetoa rusettitangolla. Oikein mukava ja euforinen olo alkoi levitä kehooni.
  
Leuanvetotangon paikkeilta huomasin juoksumaton olevan vapaana. Arvioin jäljelläolevia energiatasojani ja astelin toiveikkaana maton tuntumaan. Yltiöpäissäni naputtelin aikatavoitteeksi 40 minuuttia. Aloittelin 8,5 km/h maltillisella hölkkävauhdilla. Tätä en kuitenkaan kauaa malttanut vaan muutaman minuutin jälkeen nostin vauhdin 10 km/h:een. 14 minuutissa aloin olla ns. hapoilla. Kyseisessä juoksumatossa on erittäin modernisti tarjolla WWW-selain, jonka avulla yritin vetää väsyneen tajuntani huomion pois uupumuksesta. Tämä ei kuitenkaan auttanut ja olin jo lähellä tarttua Emergency Stop -kahvaan. Huomasin kuitenkin juoksumaton touch screenissä myös Games-painikkeen, jonka kautta löytyi hupaisa muistipeli. Loppujuoksu sujui rattoisasti ja mahdollisti myös oman tajunnantilan arvioinnin pelitulosten muutosten perusteella. Hmm. viikkoahan on vielä jäljellä?

Anything but an Easy Week

This week was supposed to be an easy week after so called "Pump" Week and the Super Day (with the minimum time for recovery). Of course this wasn't the case. As you might believe it's so hard to put 50 to 60 percents from maximum to the bar, when you are fulfilled with the power and eager to do some training. This week I also had extra freetime and of course I found myself hanging around the gym. Fortunately, on Tuesday I went to the gym only one hour before closing time, so I decided to run on treadmill for 40 minutes, so my upper body muscles had their important day of rest.


On Wednesday Pete and I did different workouts, Pete had his biceps and stuff and I had my stomach and shoulders. Today I was on the gym on my own since mr. Pete went north, which is traditional place for meditation and bringing some spiritual clarity for us. I started today's workout with the Smith device, which must be some kind of invention of the evil. However I did my pulls on incline bench which was rather OK.

Later I sat on the scott bench for biceps curl. There was some kind of problem with the bench. Maybe loose screws or something. Anyway the whole system was twisting during the curls. After that biceps curls with the dumbbells. I felt so much power before chest press that I grabbed 22,5 kg (49.6 lbs) dumbbells. After four press I secretly changed those to 18,5 kg's (40.7 lbs).

Finally 5k on treadmill and sauna. Uhhhh...

'Kevyt' treeniviikko

Pumppiviikon jälkeinen myöhempien aikojen pyhien aika, eli ns. kevyt viikko tuntuu sietämättömältä salilla hillumiselta. Varsinaiselta sapatilta. Sarjat tulisi tehdä keveillä vastuksilla ja esimerkiksi kaksi sarjaa kolmen sijasta. Tulisi, vaikka voimantuntoa ja nostohaluja olisi jäljellä superpäivän innoittamana vaikka kuinka ja paljon.

Petterin innostuttua muista harrastuksistaan kävin tiistaina salilla yksikseni. Sulkemisaika oli lähellä, joten tein pari vatsaliikettä ja juoksin matolla 40 min. Hyvää teki ja uni tuli. Keskiviikkona Petekin ilmestyi ja suoritti mm. ojentajaliikkeitään. Tein itse kakkospäiväni, joka käsitti esimerkiksi suuresti inhoamani smith-pystypunnerruksen. No, ei se aivan kauhealta nyt tuntunut, ehkä kehitystä on tapahtunut.

Muuten oli kyllä melko kankea päivä. Vatsaliikkeet ja vipunostot tuntuivat mukavilta kuten aina. Mutta kun päivä alkaa sillä kauhealla hack-kyykyllä niin on siitä vaikeaa tunnelmaa nostaa. Jostain syystä vaakaprässi, jalkaliike sekin, tuntui jo huomattavasti passelimmalta. Treeni tuli joka tapauksessa tehtyä ja loppuun vielä 10min juoksumattoa.

Huomenna uudet liikkeet, ehkä vihdoin kevyen viikon tatsilla.

Pumppiviikko meni jo.

Pumppiviikon aikana en kyennyt tuottamaan tekstiä äärimmilleen viedyn treenin uuvuttamana.
Toi pumppitreeni sopii itseasiassa mun luonteelleni aikas hyvin nimim. kohtuus kaikessa :)
Neljään päivään jaettuna treeni menee sopivan lyhyiksi pätkiksi ja pystyy antamaan kaikkensa.
Etenkin tuo lyhyetpalautuksettyyppinenratkaisu on hienoa. Miksu tosin tekee kaikkensa saadakseen palautuksia pidemmäksi, mutta huomasin hyväksi toimintamalliksi pientä painostusta käyttäen tsempata kaveria :) Tosin vastalauseeksi tulee jotain puhetta liikeiden puhtaudesta... Mutta treeni on kivaa kun on kaveri kenen kans treenata.

Pumpin iloja

Tässä myös pieni kuvanäyte pumppiviikolta, mm. ojentajat tehtiin aikalailla loppuun asti.

Superpäivä n:o 1

- Heipä hei, myhäili Pete-Petteri aamulla iloisesti peilikuvalleen.
- Eipä tässä mitään, tokaisin Mikael af Maximillian aamukahveja hörppiessään.

Paljonpa poikaparat tiesivät tuolloin. Kalevalaa vapaasti soveltaen, lapsen tieto ei ole partasuun urohon. Johanna oli nimittäin lyönyt poikain viikko-ohjelman loppuun 39 yksittäistä liikesarjaa käsittävän kauhupäivän, joita sankarit hyvässä uskossa lähtivät aamutuimaan selättämään. Pohjalle 1 km juoksumattoa, Peten lämmöt jäivät 1,5 minuuttiin. Aloituskierto 3 x vaakaprässi-, vatsalaite- ja selänojennus -sarjat eivät tuntuneet vielä kammottavilta vaikka rautahumppaajille suht kovilla painoilla mentiin. Eka setti kesti noin 6 minuuttia. Pete oli jälleen ankaralla päällä ja tarkkaili silmä kovana, ettei Miksulle jäänyt sekuntiakaan palautusaikaa sarjojen väliin. Hymy oli silti vielä herkässä

Toka setti käsittikin jo haastavampia liikkeitä, vinopenkkipunnerrukset käsipainoilla, ojentajat ylätaljassa ja vipunostot maaten. Maitohapot alkoivat jyllätä ja poikien iloinen mieliala alkoi mustua, kuten Cola-Ollin hampaat aikoinaan. Varsinkin vipunostoihin varaamamme painot siirtyivät kevyempien tieltä syrjään melko vauhdilla, kun viimeiset sarjat alkoivat. -Ei pysty, ei jaksa, hapoilla, hapoilla, vaikeroivat humppaveikot yhteen äänen, mutta apua ei ollut tiedossa.

Kolmas kolmen sarja ei helpotusta tarjonnut. Miksun mielestä päivän kauhein liike, pystypunnerrus koneessa, ja hauiskääntö scottissa alkoivat syödä miestä. Onneksi kolmas liike, ylätaljan veto tarjosi pienen hetken lohtua. Painot menivät jo kevyempiin ja pystypunnerruksen viimeiset liikkeet tehtiin Miksun vuorolla varmaankin 5 kg:n vastuksilla.

Pete näyttää kivun lähdettä,
huomaa Miksun teippaamat
koristeelliset ornamentit

Kipu alkoi tuntumaan. Pete valitteli käden puutumista kyynervarren alueella ja Miksun oikea lapa alkoi olla parhaat päivänsä nähnyt. Mutta, mutta. Vieressä pidettävälle ryhmäliikuntatunnille alkoi jonottaa naisväkeä, joiden silmissä emme halunneet näyttää luovuttaneilta. Päivän pahin treenihetki oli edessä. Nyt vuorossa oli kahden liikkeen yhdistelmä, joista ensimmäinen oli yhdistelmäliike sekin, kapea penkki ja normipenkki käsipainoilla josta suora siirtyminen ylätaljaojentajiin. Ja taas painot kevenivät sarjojen edetessä. Viimeiset kapean penkin vedot olivat Miksulla jo masentavia, kun painot piti hakea fitness-salin puolelta, josta löytyi sitä pehmustettua tyttöjen aerobic-mallia (á 1,5 kg).

Verenpunainen huntu laskeutui sankareiden verkkokalvoille, kun viimeiset voimanrippeet oli kaivettava entisen foksirumpalin sutipussista. Taas yhdistelmä liike käsipainohaukset + pystypunnerrukset ja ylätaljavedot pään yli. Hyi olkoon. Onneksi jumppaan jonottavat tytöt olivat jo menneet, niin noloa heilumista ei olisi kehdannut kenellekään näyttää. Pete sortui valittaen penkille. Samoin teki Miksu. Superpäivä oli vihdoin takana.

Itkuiset ja tärisevät superpäivän tehneet rautahumpaajat

Rinta, olkapäät ja hauikset pumpin armoilla

Toinen pumppipäiväni (ja Peten kolmas) olikin jo tiukemman työn takana. Tein taas Peten kanssa samaa ohjelmaa.Lämmittelyksi 1 km:n juoksu matolla. Johanna oli laittanut päivälle penkkiä, vipunostoja maaten ja seisaaltaan, käsipainot (olat) pystypenkissä sekä hauiksia scottissa sekä käsipainoilla perus- ja hammernostoina. Tavoilleen uskollisena Pete huolehti vaihtojen rivakkuudesta, eikä hengähdystauoille todellakaan jäänyt aikaa. Teimme taas pari-kolme sarjaa katkeraan loppuun asti ottamalla aina pienempää painoa käsiin, kunnes liike oli täyttä tuskaa ja kädet lerppuivat sivuilla kuin tyhjäksi päästetty polkupyörän sisuskumi.

Pete ottaa lämpöjä, Timpa rekillä
lisäpainon kera.

Timpa, tuo Menkalan fakiiri, oli jälleen featuroimassa Rautahumppaa ja teki mm. leukoja 25kg:n lisäpainolla - ankea mies ja ihmisen pienuuden perusteellinen osoittaja. Omien sarjojeni tiukimmat tilanteet tulivat seisaaltaan tehdyissä vipunostoissa, joissa vaihdoimme kevyemmät painot, kun kunto alkoi pettää ja voimat hyytyä. Muutama ärräpää saattoi singahdella myös scottissa, jossa teimme hauiskääntöä kumppanin auttaessa viimeiset, höyryillä ja silkalla raivolla ryyditetyt nostot loppuun asti.

Itsensä palkitseminen on aina onnistunut rautahumppaajilta. Aikaisemmin teimme tämän laardin ja suklaapirtelön kera, mutta tänään päätin hankkia itselleni uusia salivaatteita, koreilija ja kerskaaja kun olen. Saakohan näillä foorumeilla mainostaa? Anyway, kuten varmaan tiedätte, miehille tyrkytetään salihousuiksi joko titi-nalle-osaston college-housuja, jossa on metrin korkuinen resori vyötäröllä ja lahkeensuissa tai Simo Vaatehuoneelta -tyylisiä telttoja. Olo on silloin kuin takavuosien keihäänheittäjällä treenivetoja viskomassa. Body Action -liikkeestä löysin kuitenkin mainiot suoralahkeiset pantsit, joita Pete ja Timpa jo himoiten tarkastelivat.

Hyvä treeni jäi vielä kotonakin päälle ja salillla vedetyn 15 min:n crossarilopetuksen lisäksi oli tehtävä vielä 61 min crossaria illan päätteeksi.

Pump pump

Liityin tällä viikolla pumppimiesten arvovaltaiseen kaartiin. Saapuessani salille Pete jo odotteli paikalla kärsimättömänä ja treenihaluisena kuten aina. Myös Timpa asteli mukaan gymiin, vaikkakin suoritti tapojensa orjana niitä vaativia kahvisliikkeitä, joista Rautahumpan pojat näkevät vain unta, eikä siis ollut mukana itse pumpissa.

Varsinainen pumppi oli valaiseva ja uuvuttava kokemus. Peeter von Bach näytti ylätaljan pakeilla niin pelokklta ja eksyneeltä, että setämiehenä päätin tehdä hänen kanssaan saman pumppiohjelma, eli selän ja ojentajat, vaikka itselläni olisi ollut haukset ojentajien tilalla. Varmaan tehdään Peten ohjelmaa myös huomenna, mitäköhän PT:mme Johanna tuumaisi, jos tietäisi.

Miksu kapealla penkillä

Monet luulevat, että liian painavan vastuksen näkee väärästä liikeradasta. Tosiasissa sen kuulee paremmin - kun painopakka ottaa äänekkään pohjakosketuksen heti ensimmäisen toiston jälkeen (kuten Petellä kävi tänään selkälaitteessa) tiesimme kohdanneemme maksimin.

Päivän viimeinen liikkeemme oli ojentajat ylätaljassa. Viimeisen sarjan vedimme pumppihenkeen yhteen menoon laskevalla vastuksella. Treenikumppani siis aina lennosta pudotti vastusta, kun pakka oli ala-asennossa. Itselläni taisi mennä jotenkin seuraavasti 8 x 65, 4 x 60, 4 x 55, 4 x 50, 3 x 45, 5 x 40, 4 x 35, 5 x 30. Tämän jälkeen jalat eivät tilapäisesti kantaneet ja otin vauhtia salin tatamilta. Saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

Pohjoisen (sohjoisen) treenisaaga

Pumppiviikon ensimmäiset päivät lähestyivät uhkaavina ja pelottivatkin siinä määrin, että puolet rautahumpasta päätti yllättäen vetäytyä pohjoisen karuihin oloihin meditoimaan ja inspiroitumaan. Kuinka ollakaan, Peten sentimentaaliset lokimerkinnät Rautahumppa.blogspot.comissa herättivät kuntoilevan sisimpäni ja löysinkin itseni majapaikkani kompaktista, mutta innovatiivisesti sisustetusta kuntoiluhuoneesta.

Tietenkin olin unohtanut treeniohjelmani kotisalin pukuhuoneeseen, Peten heraproteiinipussien ja -kassien kätköihin, joten jouduin improvisoimaan treenin mutu- tai ennen kaikkea mutku ja sitku-pohjalta. Tiesin pumppiviikon ja ennen kaikkea superpäivän olevan tulossa, joten liikaa en halunnut seniorikansalaisena niveliäni tätä ennen kuluttaa.

Maanantaina tein iltatreeniä 10 min:n crossarialoituksella, sen jälkeen siirryin ylätaljan, vatsalaitteen, combopallon ja kp hauisten kautta juoksumatolle, jossa sain mukavan 15 minuuttisen aikaiseksi hurjalla vauhdilla. Lisäksi pyöritin levypainoa hartioitteni ympärillä, liike, jonka olen joskus TV:ssä nähnyt jääkiekkoilijan treeninä. Ihan kiva sykkeen nousun kannalta. 

Tiistai-aamuna menin salille jo klo 7:20 ja tein alkuun 20 min crossarilla. Vireys oli vielä tiessään, joten päätin varoa yltiöpäistä rykimistä lihasrevähtymiä välttääkseni. Tein yhden suosikkiliikkeeni kapean penkin, mistä jatkoin peruspenkkipunnerruksiin. Vatsakoneen ja kp vipunostojen jälkeen olisin mieluusti mennyt jouksumatolle, mutta sen ollessa varattuna, meninkin takaisin crossarille, jossa tein toiset 20 min. Koska majapaikasta löytyi vielä uintimahdollisuus, suuntasin perhostelemaan. Huomasinkin uintiliikkeissä lievää liikerajoittuneisuutta hartian seudulla. Hmm. joko lihakset ovat kasvaneet tai sitten ikä alkaa painaa.


  

Everybody loves dumbbells (Rautahumppa goes in English)

Now is the time to write something to our international readers. Since our multilingual abilities might be a little bit rusty at the moment, we are terribly sorry for this inconvenience, especially if you are our English teacher or native English-speaker.

So, there are two ex-musicians behind this blog. Some time ago we, Pete and Miksu, tried to do some workout without any clear vision. Then we got personal workout routines, made by real pro, personal trainer and our mentor Johanna. I really can't express what our goals for training are. Maybe some streamlined, swimmer-type-of body, more strength, better posture, you name it. But now, after 2 weeks of hard training, I have noticed that the main goal could be to have a good time together and enjoying the colorful atmosphere of the gym.

Writing in English, by the way, is quite a challenging, mostly because the very different gym terminology in Finnish language. For instance, running mat and hand weight (that we use) are straight translations for tread mill and dumbbell. There are no way to guess those terms, you just have to know.


About our blog terminology, rauta means iron and humppa is traditional Finnish dance (like fast foxtrot), music that Pete and I are always really keen on.

Viikko 3. pumppiviikko! päivä 1

Huh. Tänään alkoi pumppiviikko joka on lyhykäisyydessään seuraavanlainen: Paljon painoja, enemmän toistoja, lyhyempiä palautuksia. Tein tänään jalat ja vatsan. Soija puski ulos kehosta ja hengitys salpaantui, mutta nyt on hyvä fiilis :)
Miksun kans jatkamme pumppiviikkoa keskiviikkona, mikäli setäihminen uskaltautuu paikalle.

Rautahumppa feat. Timpa (2. viikon finaali)

No huh ja morjes! Kädet huutaa hoosiannaa varmaan koko ensi viikon, sikäli ankara tämän viikon treeni varsinkin noille ylävartalon jäsenille, eli etujaloille on ollut. Toivottavasti tämä alkaa näkyä aikanaan lihakuosissa, muutenhan homma on pelkkää kidutusta, toisaalta nautinto on kivun lähellä, kuten laulussa sanotaan.

Timpan ahnaat olympianostot

Jos en aivan väärin muista, Heikki Turunen kuvailee Simpauttaja-kirjansa päähenkilöllä olevan pitkänmatkan juoksijan jalat ja kyläsepän käsivarret. Tämmöinen henkilö löytyy myös todellisuudesta ja hän on ystävämme Timpa, joka vieraili tänään meitä salilla nöyryyttämässä. Kun kerran urheilijan geenit on annettu, ei kahvakuulatempaukset, olympianostot tai 21 km/h juoksumatolla liene yllätys. Mutta ottihan tuo luonnon päälle kuitenkin, vaikka onhan Timpa vaivaakin kuntonsa eteen arvatenkin nähnyt.

Timpa nöyryyttää Rautahumpan poikia

Kuten Petteri jo omassa entryssään jätti kertomatta, hoppu seuraavaan aktiin oli ilmeinen ja tämä näkyikin suorityskeskeisyytenä ja toistojen vauhdikkuutena. Angstia tuotti tänä päivänä erityisesti olkapääsoutu, johon Pete otti käsipainojen sijasta mutkatangon. Oikeaa asentoa yritettiin hioa yksissä tuumin ja kyllähän sieltä onnistuneita liikkeitä jo tulikin useita.

Pete makustelee liikeratoja

Itse tein rinta-hauispäivän. Alku vihaamassani, varsin kuvottavassa smith-laitteessa, jossa onneksi oli vinopenkin vuoro. Pete sen sijaan pääsi nautiskelemaan pystypenkissä. Scottin jälkeen kädet tuntuivat makaroneilta. Yritinkin tehdä hauisliikkeet piilossa, kun oli pakko ottaa kevyet kromipainot telineestä, eikä niitä isompia levykäsipainoja. Timpa kuitenkin tämän estelyistäni huolimatta huomasi ja ehdottikin blogin uudeksi nimeksi kevytrauta- a.k.a. alumiinihumppaa.

Viikko 2. päivät kolme ja neljä

Eilen tempasin illalla 50min aikana nopeen selkä- ja ojentajatreenin...Miksu oli väli(liha)päivällä.
Tänään aamulla vielä viikon neljäs treeni: Olkapäät ja vatsa. Miksukin oli paikalla ja vieraileva kaveri mukana. Miksu jeesas mua kimuranttien olkapääliikkeiden kanssa. Suattaapi olla että jouduin ehkä hieman tekniikasta antamaan periksi kun tänäänkin koko hommaan oli aikaa tunti. Nyt on aikas hyvä fiilis kun ensimmäinen kokonainen treeniohjelman mukainen viikko flunssan jälkeen tehty. Ens viikko onkin pumppiviikko!

Näihin ei ole tarvinnut kajota

Viikko 2. - välipäivä (ja salilla)

Tiistaina ja keskiviikkona tuli tehtyä kunnon päivät, joten nyt torstaina oli levon vuoro. Kaamea kolotus ja särky hartioissa aamusta asti ja lievää migreenihakuisuutta päälle. Eilisen tiukan treenin ansiota arvatenkin. En tietenkään malttanut pysyä pois salilta, varsinkin kun tiesin Peten saapuvan paikalle mm. hauiksia tekemään. Toim. huom. Peten taannoinen blogientryhän oli otsikoitu hieman väärin - uusi alku lepäilyn jälkeen - piti olla - uusi alku epäilyn jälkeen. Kylillä on joskus liikkunut juttua Peten taipumuksesta viedä treeni sietokyvyn rajoille, ellei kumppani ole tilannetta rajoittamassa.

Pete kysyikin tänään vipunostoja käsipainoilla tehdessään, että miltä tämä näyttää (liikepuhtautta tarkoittaen), jolloin sanoin että siltä, että kolmekymppinen yrittäjä rehkii tilanteeseen liian raskaan punnuksen kera. No vastaavasti PT:mme Johanna kehoitti minua ottamaan välipäivänä iisisti ja juoksemaan matolla (jota tein) ja tekemään vaikkapa kahvakuulatempauksia (josta Peten ansiokas otos edellisessä entryssä). Lisäksi puristin väkisin muutaman leuan (raskasta) ja psyykkasin Peteä sarjojen yhteydessä (se vasta raskasta kuulkaa onkin!).

Käspaino, luit juuri oikein eli käspaino Peten varmoissa
kourissa. Sikäli painoa, että vauhtia piti ottaa tällä
kertaa polven avulla lattialta käsin.

Viikko 2. - Rinta, hauis

Tänään oli myöhäisempi ajankohta salihousujen nostelulle, mutta tulipa mentyä ja tehtyä.

Vuorossa oli rinta ja hauis. Ihmettelin kun jotkut liikkeet tuntuivat yllättävän kevyiltä ja loppuvaiheessa huomasin että olin tulkannut muistiinpanoja vähän väärin ja kevyemmillä painoilla mentiin :)

Miksu koskettelee kahvakuulaa
...yliarvostettua hommaa...
ja epämiellyttävää. Etenkin
kun sen kaaressa kajauttaa
lattiaan  nimimerkillä koettu on

Jaloissa muuten tänään tuntunut jotain pientä eilisen jäljiltä. 

Viikko 2 (uusi alku lepäilyn jälkeen)

No niin avaanpa sanaisen arkkuni. Flunssa joka keskeytti niin hyvin alkaneen treenikauden on nyt selätetty. Ehdimme tekemään yhden viikon treenit ja sitten tuli tuskainen viikon tauko joka tuntuu vaatteiden kiristymisenä :)
Tänään päästiin takaisin treenin makuun kunnon jalka- ja vatsapäivän merkeissä. Kohtuuden nimissä mentiin luonnollisesti varovasti (eli täysillä).
Ylihuomenna on siis odotettavissa tuskaista porraskäyttäytymistä jos vanhat merkit pitävät paikkansa.
Pakko todeta että tuo treenaaminen on mielekkäämpää kun on kaveri mukana tekemässä ja tsemppaamassa yliluonnollisiin suorituksiin.
Alla olevassa kuvassa tälläistä toimintaa senioriosastolla Miksun toimesta :)

Huomenna jatketaan. Tällä viikolla tavoitteena neljä treeniä.
Motivaatio tuntuu olevan kohdallan itsellä ja treenikaverilla.

Hirmuisesti watteja kun
Miksu polkee ja surffaa
treenin jälkeen.

Viikko 2. - Jalat, vatsa, olkapäät

Välipäivä olisi kernaasti ollut tarpeen, mutta taas oli salille tultava, sillä koskaan ei tiedä milloin taas ehtii. Päivän treeni kestikin peräti 2 tuntia ja mikä tärkeintä, tuo lavatanssien sankariurheilija, taittumattomien tankojen virtuoosi, hra Pete saapui salille flunssan selättäneenä ja entistä ehompana. Pete päättikin ottaa seniorikumppaniltaan heti luulot pois ja tekikin hack-kyykyt valtavalla vauhdilla ja painoilla. Hengästys ei ehtinyt laskea, kun sankarit viipottivat jo vaakaprässille ynnä muille jalkavempeleille.

Vatsaprässi ylätaljan ja vetoliinojen kera oli päivän mieleenpainuvin hetki. (treenatunkin) ihmiskehon rajallisuus tuli vastaan, kun päivän loputtua väsy iski.
Dirty-Harryn sanoin: A man's gotta know his limitations.

p.s. Oheisessa kuvassa Pete 'kellottaa'

Viikko 2. - Selkä, ojentajat jne.

Pete-Petteri, tuo foksauksen tietäjä ja matkustamohenkilökunnan airut, otti ja sairastui flunssaan heti ensimmäisen treeniviikkonsa päätteeksi. Siksi jouduinkin korvaamaan squash-vuoromme salitreenillä, jota ei ollut ohjelmassa (kun teen 3-päiväistä viikko-ohjelmaa). Mitäköhän PT:mme Johanna tuumaisi, jos tietäisi että tein 4. päivänä kaikennäköistä mieleen juolahtavaa, leukoja, hauksia ja varsinkin vatsoja. Sitten juoksin matolla 20min ja mukavalta tuntui. Lievä syöntikohtaus kyllä seurasi kotona - ainahan sitä on mukava vetää mässyä, kun taustalla on tieto kulutetuista hurjista kalorimääristä.

No, toinen viikko avautui kahden lepopäivän jälkeen uudella innokuudella. Pete ei toki päässyt vieläkään mukaan, joten kannustus jäi itsemotivoinnin varaan. Voimantuntoa toki oli. 5-10 kiloa lisäystä ekan viikon painoihin, varsinkin ylätalja-ojentajissa ja ylätalja-hiihdossa. Päivän suosikkiliike oli tänään kapea penkki käsipainoilla, harmi vain että ilman Peten isällistä valvontaa sarjoja ei uskalla viedä pakkotoistolle, koskapa ainakin itsestä tuntuu, että sivulle putoava paino repisi samalla olkavarren mukanaan. No, ehkä se paino ei nyt aivan niin hurja ole, 20kg riitti hyvin 3 x 10 toistoon. Höyryveturimiehen junanpillinarunvetoa muistuttava liike, jota tein erityisellä laitteella, tuntui olevan liikaa oikealle kädelle, jossa tuntui nautinnollinen kipu aina seuraavaan liikkeeseen asti. Loppuun 11 min juoksumattoa, kunpa vielä malttaisi olla jääkaapilla loppuillan aikana.

Rautahumppa esittäytyy

Tästä se lähtee, Rautahumppa-blogin ensimmäinen teksti. Blogin ideana on kirjoittaa hulvattomia lokimerkintöjä ja meriselityksiä kahden liikoja itsestään luulevan treenaajan tiestä kohti niitä teräksenkovia vatsalihaksia ja muhkeita olkapäitä, joita olemme Calvin Kleinin mainoskuvastoissa nähneet. Toteutamme raudankovan ammattilaisen yksilöllisesti suunnittelemia saliohjelmia ja yritämme samalla tarkkailla syömisiämme ja lisätä aerobista liikettä. 3kk:n salikortit on hankittu ja vakaasti aiomme viikottaiset treenit vetää. Saapa nähdä kuinka pitkään innostus treeniin ja tämän blogin ylläpitoon riittää. Vielä tuntuu hauskalta, lihaksia ei särje eikä liioin slaikkaria tee mieli.