Aamun superväännöt

Lepopäivän jälkeinen aamu valkeni kirkkaana ja autereisena. Rautahumpan pojille päivä tulisi tarjoamaan paitsi ahdinkoa, myös raskasmetallin kiirastulta. Kaiken huipuksi Pete ehdotti edellisenä iltana, että menisimme nostelemaan salihousujamme jo aamulla klo 10. Illan virkkuna en ajatuksesta innostunut, mutta itku ei auttanut. Pete oli nimittäin lupautunut esijuoksijaksi Likkojen Lenkille ja halusi tehdä superpäivän ensin alta pois. Atleettinen Timpakin taisi kauhistua superpäivää ja jäi pois salilta remonttikiireisiinsä vedoten.

Unihiekkaa silmistämme vielä rapsuttaen raahauduimme kohti salia, jossa aina virkeä Johanna jo meitä odotteli. Superin eka kolmen setti, vatsa-selkä-vaakaprässi sujui vielä aivan kelvollisesti ja siirryimme toiveikkaana vipunosto-takahartia-pystypunnerrus-sceneen. Vaikeudet alkoivat. Johanna antoi lisää kuumotusta ja PT:n tottunut katse vaati Rautiksen pojilta liikepuhtautta. Aloitin pystypunnerruksen 22,5 kg:n käsipainoilla ja jouduin tietenkin keventämään punnuksia seuraavalla kierroksella. Eniten mieltä kaiversi vipunostojeni sortuminen kananpojan lentoonlähtöyrityksiä muistuttaviin räpellyksiin, kun yritin tehdä liikettä normipainoillani, vaikka kädet olivatkin spagettia muiden liikkeiden vammauttamina.

Sama kuvio toistui varsinkin scott-hauiskäännössä, vaikka laitoimme mutkatankoon viitisen kiloa normipainoja vähemmän. Ensimmäisen kierroksen ja väliin tehtyjen olkapäiden ja ylätaljojen jälkeen olin vuorenvarma, että Pete oli lisännyt mutkatankoon lisäpainoja, kun en meinannut saada hauiskääntöä edes alkuasentoon toisen sarjan alussa. Aikani asiaa Peteltä tivattuani päätin kuitenkin aloittaa kolmannen kierroksen. Olkapäälaite ja ylätalja menivät kuitenkin vielä aivan tyydyttävästi, joten koin voimia olevan vielä jäljellä kahteen viimeiseen sarjaan.

Kaksi vuorosarjaa yhdistelmäliikkeineen menivät suhteellisen hyvin. Kapea penkki + penkkipunnerrus käsipainoilla vuorottelivat ojentajien kanssa ja lopuksi ojentajat pään yli ja ihmeellinen hauis-pystypunnerrus loppuun. Olimme antaneet kaikkemme. Tai oikeastaan Pete oli. Läksin herajuomaa nautittuani vielä kuluttamaan loput 400 kcal salin lähellä sijaiseville luontopoluille, josta oheinen foto.

Vanha jengi koossa

Keskellä mitä parhainta pumppiviikkoa Menkalan sankariurheilija ja aktiivikuntoilun lihallistuma, Lisäpaino-Timpa ilmestyi pienen tauon jälkeen salitreenejämme inspiroimaan. Ikään kuin Rautahumpan pojilla symbolisesti pukuhuoneen lattioita pyyhkien ja muina miehinä, Timpa teki kaikki roikkumis-/riippumisliikkeensä kymmenien kilojen lisäpainosettejä jalkovälistään roikottaen. Tuohon kun joskus yltäisi, tuumasivat Pete ja Miksu yhteen ääneen. Timpan yllyttämänä pääsin 20 kg:n lisäpainoilla perätin yhden puhtaan leuan, Timpan tehdessä vajaat kymmenen vetoa 25 kg:n painoilla, luonnollisesti puhtaasti suorilta käsiltä ylös itsensä vetäen.

Itselläni ei ollut oikeastaan ohjelmaa tälle päivälle, koskapa kaksi viikkotreeniä oli jo pumpista tehtynä.Saligurumme Johanna ehdotti vuorosarjoja tyyliin selkä-vatsa, hauikset-ojentajat jne. Tartuinkin tuumasta toimeen ja olin innoissani, koska pääsin vapaasti valitsemaan suosikkiliikkeeni. Arvatkaapa, teinkö smith-pystypunnerruksia tai hack-kyykkyjä? Päivän suosikkini kulmasoutu 27kg:n käsipainoilla, jota vuorottelin kapean penkin 22kg:n kp-sarjojen kanssa.

MC Pete riuhtoi mm. hauksia pumppityyliin, eikä tapojensa uskollisena jäänyt gymille norkoilemaan sarjojen jälkeen vaan poistui nopeasti herajuomaa maistelemaan. Lieneekö Pete ahdistunut Timpan liikepuhtauden nähtyään? Jäimme siis Timpan kanssa vielä toisiamme kehumaan ja aerobisia suorittamaan. Juoksin matolla 21min ja sain jälleen hyvän loppuhien niskaani. Tähän toki vaikutti myös viidakonoloinen kuuma ja kostea treeni-ilmasto, jota salimme tänään tarjosi.

Pumppiviikon alku

Sunnuntain lenkki Endomondossa

Viime viikko oli ankaruudessaan tyrmäävä: viisi salitreeniä, 22km juoksua lenkkipolulla ja erinäisiä stinttejä matolla. Lauantaina oli taas ne kuuluisat neljä hauisliikettä peräkkäin. Nyt tuo irtopainohomma rannekääntöineen onnistui ihan hyvin 12,5 kilolla. Samoin kävi maanantaina, kun tein pumppiviikon ekaa päivää, itselle harvinaisempi liike, hammer-kääntö meni suht hyvin 17,5 kilolla. Nuo peräkkäiset rintaliikkeet vain vaatisivat jonkun varmistajan. Peteä ei näkynyt mailla halmeilla. Tähän oli hyvä syykin, sillä jouduin taas vierailemaan työpaikkani lähistön salilla. Lopuksi mattoa 4 km. Jälkifiilis oli varsin ok.

Tiistaina en mennyt salille, vaan juoksin kohti kaupunkia 9 km. Takaisin en jaksanut, vaan turvauduin bussikyytiin. Keski-ikäisen menoa siis. Vasempaan jalkapohjaan on muodostumassa kivulias vesikello. Jokohan pitäisi rajoittaa?

Ingen paus - Peten superpäivä

Lauantaina minulla oli suuri ilo ja kunnia todistaa henkilökohtaisesti kun itse herra Pete perus-Petteri, tuo Ikaalisten satyyri ja Hämeenkyrön hevoskuiskaaja suoritti pumppiviikonsa kohokohdan, superpäivän. Itse en vielä ollut oikein vedossa ja päätin jättää salitreenit pelkkään puolen tunnin crossariin, jossa siinäkin tuli mahtihiki ja varsin rauhaisassa tempossa. Ikä, mikä lie sitten painaakin.

Temposta jos puhutaan, lyömäsoittajan urallaan Pete tuskin milloinkaan sleebasi saatikka kiilasi eli toisin sanoen aiheutti tahattomia nopeusmuutoksia rytmiikan saralla. Lukuunottamatta muuatta Charlie Brown -nimisen säveltaiteen mestariteoksen kertosäettä, jossa kenties ylenpalttisen taustalaulusuorituksen innoittamana, saattoi biitti toisinaan niin sanotusti kiivailla ja kiivastuakin. Superpäivän tempo on Petellä kuitenkin kiivas ja niin sen pitää ollakin. Itse en ehtinyt Felix Domesticusta suustani päästää, kun Pete reippaili varaamaan jalka-, vatsa- ja selkälaitteita ja aloittikin muhevan rynnistyksen. Ensimmäisen kolmen sarja jälkeen hymynsä oli vielä mairea ja voimia tuntui riittävän. Taukoja ei tietenkään pidetty ja arvelin maksun ajan vielä olevan edessä.

Peten leluja, nöyryyttävät kromipainotkin jo otettu
voimien ehtymistä enteilemään?

Iän karttuessa, joutuu rautahumppaaja jos toinenkin
säätämään lukuetäisyyttä ja toisinaan ottamaan
jopa tukea lattiatasosta.

Toinen kolmen sarja, muistaakseni hauis-scottia, olkapäitä ja ylätaljaa hyydyttivät jo hymyä. Toistomäärät alkoivat tippua samoin kuin painoja oli nöyryyttävästi kevennettävä (aina kromiosastoon asti). Sitten koittivat vipunostot, vinopenkki ja ojentajat ylätaljassa. Aijai. Liekö supermaapähkinät syöty Peten takapihalta sijaitsevasta pusikosta, sikäli alkoivat ilme kiristyä ynnä kädet täristä. Mutta mutta, jättäisikö Pete ankarat foksit aikoinaan hämmentäneenä superpäivän kesken? Ehei! Vielä riitti virtaa, pakkotoistolla viimeiset liikkeet ja valmista tuli siitäkin combosta.

Lopussa vielä kapea penkki - penkki kp -yhdistelmäliike. Siinä jo otettiin miehestä mittaa. Loppuun asti kuitenkin vedettiin ja kannustin sekä avustin minkä taisin. Virvoikkeelle menessämme koin nenäaistimuksia ja olin jo aikeissa sanoa epäileväni salin viemäröinnin toimivuutta. Lopputulema oli kuitenkin se, että edellisessä tarinassa Peten esittämät epäilyt salihanskojensa vaihtotarpeesta saivat lisää pontta.



Rautahumpan sana viikonvaihteeksi on tänään seuraava: Superpäivä, tuntuu hyvältä, mutta on kauheaa katsoa.

Rinta, olkapäät ja hauikset pumpin armoilla

Toinen pumppipäiväni (ja Peten kolmas) olikin jo tiukemman työn takana. Tein taas Peten kanssa samaa ohjelmaa.Lämmittelyksi 1 km:n juoksu matolla. Johanna oli laittanut päivälle penkkiä, vipunostoja maaten ja seisaaltaan, käsipainot (olat) pystypenkissä sekä hauiksia scottissa sekä käsipainoilla perus- ja hammernostoina. Tavoilleen uskollisena Pete huolehti vaihtojen rivakkuudesta, eikä hengähdystauoille todellakaan jäänyt aikaa. Teimme taas pari-kolme sarjaa katkeraan loppuun asti ottamalla aina pienempää painoa käsiin, kunnes liike oli täyttä tuskaa ja kädet lerppuivat sivuilla kuin tyhjäksi päästetty polkupyörän sisuskumi.

Pete ottaa lämpöjä, Timpa rekillä
lisäpainon kera.

Timpa, tuo Menkalan fakiiri, oli jälleen featuroimassa Rautahumppaa ja teki mm. leukoja 25kg:n lisäpainolla - ankea mies ja ihmisen pienuuden perusteellinen osoittaja. Omien sarjojeni tiukimmat tilanteet tulivat seisaaltaan tehdyissä vipunostoissa, joissa vaihdoimme kevyemmät painot, kun kunto alkoi pettää ja voimat hyytyä. Muutama ärräpää saattoi singahdella myös scottissa, jossa teimme hauiskääntöä kumppanin auttaessa viimeiset, höyryillä ja silkalla raivolla ryyditetyt nostot loppuun asti.

Itsensä palkitseminen on aina onnistunut rautahumppaajilta. Aikaisemmin teimme tämän laardin ja suklaapirtelön kera, mutta tänään päätin hankkia itselleni uusia salivaatteita, koreilija ja kerskaaja kun olen. Saakohan näillä foorumeilla mainostaa? Anyway, kuten varmaan tiedätte, miehille tyrkytetään salihousuiksi joko titi-nalle-osaston college-housuja, jossa on metrin korkuinen resori vyötäröllä ja lahkeensuissa tai Simo Vaatehuoneelta -tyylisiä telttoja. Olo on silloin kuin takavuosien keihäänheittäjällä treenivetoja viskomassa. Body Action -liikkeestä löysin kuitenkin mainiot suoralahkeiset pantsit, joita Pete ja Timpa jo himoiten tarkastelivat.

Hyvä treeni jäi vielä kotonakin päälle ja salillla vedetyn 15 min:n crossarilopetuksen lisäksi oli tehtävä vielä 61 min crossaria illan päätteeksi.

Pump pump

Liityin tällä viikolla pumppimiesten arvovaltaiseen kaartiin. Saapuessani salille Pete jo odotteli paikalla kärsimättömänä ja treenihaluisena kuten aina. Myös Timpa asteli mukaan gymiin, vaikkakin suoritti tapojensa orjana niitä vaativia kahvisliikkeitä, joista Rautahumpan pojat näkevät vain unta, eikä siis ollut mukana itse pumpissa.

Varsinainen pumppi oli valaiseva ja uuvuttava kokemus. Peeter von Bach näytti ylätaljan pakeilla niin pelokklta ja eksyneeltä, että setämiehenä päätin tehdä hänen kanssaan saman pumppiohjelma, eli selän ja ojentajat, vaikka itselläni olisi ollut haukset ojentajien tilalla. Varmaan tehdään Peten ohjelmaa myös huomenna, mitäköhän PT:mme Johanna tuumaisi, jos tietäisi.

Miksu kapealla penkillä

Monet luulevat, että liian painavan vastuksen näkee väärästä liikeradasta. Tosiasissa sen kuulee paremmin - kun painopakka ottaa äänekkään pohjakosketuksen heti ensimmäisen toiston jälkeen (kuten Petellä kävi tänään selkälaitteessa) tiesimme kohdanneemme maksimin.

Päivän viimeinen liikkeemme oli ojentajat ylätaljassa. Viimeisen sarjan vedimme pumppihenkeen yhteen menoon laskevalla vastuksella. Treenikumppani siis aina lennosta pudotti vastusta, kun pakka oli ala-asennossa. Itselläni taisi mennä jotenkin seuraavasti 8 x 65, 4 x 60, 4 x 55, 4 x 50, 3 x 45, 5 x 40, 4 x 35, 5 x 30. Tämän jälkeen jalat eivät tilapäisesti kantaneet ja otin vauhtia salin tatamilta. Saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.