Jäätävää menoa

Eilisiltana pääsin salille vasta hieman ennen iltakahdeksaa ja kuinka ollakaan, treenikumppanikseni valikoitui kuin ihmeen kaupalla selkosten savottasissi ja konkelokamreeri Pete. Tuon jalon foxpioneerin alussa epäuskoisuuden ja pelonsekaisen kunnioituksen välillä häilynyt olemus vaihtui lievän kateudenkin värittämäksi, kun naamari peruslukemilla kehua retostelin, kuinka mennäviikolla tempoilimme Timpan kanssa penkkisarjoja ysikymppisellä kuin tyhjää vain.

Illan ohjelmassa oli crossaria, rintaa ja hauista. Jälleen kerran tuli todistettua, kuinka asianmukaisesti laakeroitu ja kellon tarkkuudella käyvä Smith-penkki on kertakaikkisen miellyttävä vinopenkkipunnerrusväline. Vaakatasoiset penkkipunnerukset aloitimme yltiöpäisesti 25 kg:n käsipainoilla, jotka vaihtuivat ensimmäisen sarjan jälkeen 23 kiloon. Sarjojen välillä palauttelimme siinä määrin ajan kanssa, että tuumin hiljaa itsekseni Petenkin jo pikkuhiljaa astuvan kohti ikämiessarjaa ja meikäläistä humppaosastoa.


Yritin houkutella Peternosteria myös aamuiselle matkaluistelutuokiolle täksi päiväksi, mutta luistimensa oli kuuleman mukaan vaihdettu Bose-merkkisiin laatukaiuttimiin jo kahdeksankymmentäluvun puolivälissä.

Aamuinen pakkaskeli oli eilistä leudompi ja tuuleton. Kaiken lisäksi kantapaikkani jäärata oli kävijämäärältään vielä rauhallinen ja mikä parasta, radan sisäreuna oli aivan vast'ikään jäädytetty 1,5 metrin leveydeltä. Tiesin siis eväiden uusiin ennätyslukemiin olevan olemassa.

Päätin siis nyt jo hieman yrittää vauhdinpitoa, vaikka menneen viikon urheilukoitokset jäntere-kintereissä vielä tuntuivatkin. Jää tuntui aivan mahtavalta, ensimmäisellä kierroksella terät olivat luistaa matkaajan alta pois. Lopulta hyvä rytmi löytyi ja mikä kestävyysurheilumielessä kiitollisinta, keskinopeus ei loppukilometreillä pudonnut juurikaan, sillä sain alle 3.30 kilometriaikoja aikaiseksi aivan luistelutunnin loppuun asti. Nyt tuntiennätys on 17.1 km, joka vastaa jo hyvin parhaiden rullaluistelulenkkieni vauhteja.

200 pounds men

Biceps in pain

Considering my relatively active training and rather low-fat diet in the last two weeks, it hasn't shown its positive results on the weight scale. Because my yesterday was a day off, today I decided to punish myself for good.

Timpa the Extra Weight

It has been a while since I trained with a good friend of mine, the one and only, The fitness-fakir of the Western Finland himself, Mr. Timpa the Extra Weight. So we went to the gym in the morning, or actully it was after 10 am, but newertheless it was morning in order to my physical abilities and inner clock. After my one mile warm-up run on the treadmill, we spent most of the time by the bench press. Today I took a giant leap into the holy union of 200 lbs brotherhood. However, Timpa made four repeats with that weight, and above all, one fellow athlete suggested to Timpa that 220 should be a piece of cake with wider grip. After some triceps and biceps workout,

I went on the treadmill for another k.

There are three lights!

But this wasn't the whole story. In the evening I went to the ice track even though the temperature was about -11°C. So it took 2-3 kilometers before my technical clothing started to operate. I was little too sudden for praising the local ice track caretakers, because today the ice was in rather bad condition. Anyway, I did my Endomondo record for Cooper on skates, now it is 3,45 kilometres and again without any extra effort.

Tiredness is increasing and speed is decreasing

Aerobista Härkäviikoille

Neljän viimeisen vuorokauden liikuntasetti on pitänyt sisällään kelpo aerobiset tuokiot. Perjantaina 7 km mattojuoksua, lauantaina 11 km retkiluistellen, sunnuntaina samoin luistelua 10 kilometrin edestä ja tänään maanantaina crossaria - Endomondon mukaan muuten tätä nykyä elliptical training - 1h ja päälle mattojuoksua 2 km. Jälkimmäinen juoksukilometri meni vauhdilla 13,2 km/h melko vaivatta vaikka tiedänkin, ettei mattojuoksua oikeastaan voi verrata tavalliseen taaperrukseen, koska matto vie mennessään ihan eri tavalla.


Viikonlopun luistelumeiningeissä huomasin, kuinka keli ja varsinkin jään kunto vaikuttaa vauhteihin. Lauantaina kilometrit menivät noin kolmen ja puolen minuutin kilometrivauhteja, kun taas sunnuntaina en röpelöisellä jäällä ja navakassa tuulessa saanut yhtään kilometriä alle 4 minuutin. Luistelu maistuu nyt todella mukavalle, vaikka yli kymmenen asteen pakkanen ei enää jäälle houkutakaan. Crossarissa olen huomannut, että noin 40 minuutin polkemisen jälkeen vasen jalkapohja puutuu aina tunnottomaksi. Kenkiä ei tietenkään voi ottaa kesken harjoituksen pois, koskapa crossari saa virtansa jatkuvasta polkemisesta, ja näin hienot kalorikertymät nollaantuisivat nolosti.

Luistellessa päät pyörälle

Itäisen Fennoskandian yllä jo jonkin aikaa vallinnut pakkasjakso on innostanut Rautahumppa lukuisaan määrään luisteluharjoitteita. Tällä kertaa ihan oikealla jäällä, eikä siis rullilla kun niin monesti aiemmin. Tampereelta on löytynyt jo kaksi hyvää spottiakin - lähinnä ajateltuna niitä, jotka eivät jaksa seisoskella kaukalon siniviivalla tai B-pisteen kaarella ja latoa kiekkoa yrmeä ilme naamallaan päin laitoja ja teräsverkkoja, niin mukavaa kuin sekin puuha on.

Sorsapuistossa kiertää siis 450 metrin mittainen triangelin ja ympyrän välimuotoon asettuva rata, jossa on erityisen hyvä ja hoidettu jääpatja. Luistelijoita on toki hyvillä ilmoilla liikkeellä siinä määrin runsaasti, että olen tuuminut pitkäteräisten matkavempeleiden olevan tarpeettomat jatkuvan pujottelun ja kanssaluistelujain väistelyn suorittamiseen. Sen sijaan matkaluistimet näyttäisivät olevan parahultaisemmat Näsijärvellä, jonne on aurattu leveä ja järviolosuhteisiin nähden varsin hyväkuntoinen 3,8 kilometrinen ura, joka lähtee Paasikiventien kupeesta, paikasta jossa aborginaalit kertovat Rantatien Kesoilin muinoin sijainneen. Rata kulkee lähellä Onkiniemen rantaa, kunnes Saara Hildénin museon kohdalta se kääntyy kohti jokaisen tamperelaisen ja järvilinnuston ylpeyttä, Siilinkarin hulppeaa majakkaluotoa. Siinä missä Helsingin ja Turun rannat vilisevät pitsihuviloita, on pirkanmaalaisia maalaisia tullut siunattua tällä hienostuneella nähtävyydellä, jota kelpaa sunnuntaisin ulkomaanelävienkin fotografeerata.

Niin taidokkaasti höylättynä ja jalankulkijain  koettelemattomana kuin tuo Näsijärven jäärata onkin säilynyt, olisi pitkäteräisillä matkaluistimilla kylläkin käyttöä. Jään eläessä radan pintaan halkeaa monisatametrisiä railoja, jotka ovat myrkkyä varsinkin jääkiekkoluistien kohdalle osuessa. Vaikka et kuperkeikkoja lentäisikään, luistelurytmi saa helposti ikävän puudutuksen ja ylivarovaisuus hiipii luistelijan takaraivoon. 

Vaikka Sorsiksessa tuleekin helposti kierrettyä kymmeniä ympyröitä yhden kuntoiluhetken aikana, ei pään pyörälle meno haittaa sileällä jäällä tahtia. Ainoastaan kaukaloista hehtaaripyssyllä ammutut kiekot saavat aika ajoin vaistomaisen väistöliikkeen aikaiseksi. Intoa nostaa lisäksi ennätystehtailu, joka näyttää onnistuvan jokaisella luistelukerralla, nyt 10 km menee 35 minuutissa, eikä talla ole läheskään pohjassa.

Xmas Food Bomb

After my teenage years, I had always, always gained weight during the Christmas time. Or whatever politically discreet 'Happy Holidays' -term you like to call that two week period. Only once, about ten years ago, my whole family suffered under rather hard vomiting disease, so even I lost about 6 pounds after the Christmas Eve. There were no problem with the food, though.

Well, the last two weeks were not different at all. I like Xmas food for sure, but my severe weakness is related with chocolate with its different variations. You just can't resist the barricade made of chocolate boxes, when entering to the store.

What comes to my never ending fight against the extra calories, I just can't blame myself for not trying. I visited skating track or running route almost every day. Skating feels quite effortless at the moment and also the speed is at the same level on ice that it is with the roller blades. In previous week, I have run mostly outside except today I went to the gym and on the treadmill. My god it was hard today! My minimun is 7 kilometres and I almost halted after the first four kilometres. But I did it again. Oops!