Torjuntavoitto seminaariherkuista

Kuten Rautahumpan uskolliset lukijat hyvin tietävät, en voi tunnustautua varsinaiseksi kulinaristiksi. Päiväappeeksi riittäisi aivan hyvin paistijauheliha, raejuusto ja kenties jälkiruuaksi päärynä. Juomaksi tietenkin kevytmaitoa. Silloin tällöin hyvää ruokaa on kuitenkin saatavissa ja kyllähän sellainen aina minulle kelpaa.

Herkkupöydät notkuivat jälleen 2-päiväisellä seminaarimatkallani Helsinkiin. Onnekkaana peijoonina minulla oli mahdollisuus herkutella parilla aterialla vieläpä toisten laskuun ja otin kiitollisena tämän mahdollisuuden vastaan. Seminaari-/koulutus-/kokous-/palaveri- sekä konferenssimatkat ynnä lukuisat samansisältöiset kiireisen profession perusvaatimukset näkyvät usein vyötäröllä, sillä junassa istumiset ja aamuyöllä heräämiset saavat herkän aineenvaihdunnan jo valmiiksi sekaisin ja kehon hiilihydraatteja huutamaan.

Keskiviikon herkuista ohittamaton oli harvinaisen maistuva perunasalaatti, joka ei varsinaisesti ole ikinä ollut itselleni mikään ehdoton suosikki. Ehdoton kohokohta löytyi kuitenkin jälkiruokatrackiltä, jossa oli ilmeisesti ravintolan omaa tuotantoa olevaa, paksua ja kermaista vanilijakastiketta. Yletön mässäily ja kunniaton herkuttelu näkyivät vyötäröllä lähes samantien ja päätin siltä istumalta ottaa seuraavana päivänä luulot pois tältä kurittomalta ja veltolta keholta.

Aamu valkeni raikkaana ja heräsin virkeänä suorittamaan päivän ensimmäistä liikuntasuoritetta. 7,5 kilometriä löysää lenkkeilyä Töölönlahden, tuon urbaanien lifestylekuntoilijoiden mekan ja Olympiastadionin maisemissa. Paavo Nurmikin katseli patsaastansa käsin hyväksyvästi. Ensiapu kasvavaan vyötärönympärykseen oli saatu.

Iltapäivän junamatka Pirkanmaalle osoitti, että vielä on paljon tehtävää. Lähdinkin iltasalille ja juoksin alkuun kilometrin. Tämän jälkeen 7 + 7 + 7 + 4 leukaa kapealla otteella. Sitten oli vuorossa Peten alltimefavourite, eli kahvakuulan perusheilautus. Syke kävi vielä leukojen jälkeen korkealla. Helpotusta en itselleni antanut vaikka vatsa kipuilikin, eikä olisi halunnut enään liikuntaa.

Vipunostot maaten ja perään kapea penkki. Jostakin syystä vain yhdeksän toistoa /sarja oli tänään riittävä määrä. Väliin vatsalaite ja sitten sovelsin alataljaan yhdenkäden kahvan ja tein ruohonleikkurin vetokäynnistystä muistuttavaa olkapääliikettä aikani.

Lopuksi menin taas juoksumatolle ja huomasin olevani yksin koko paikassa. Kyseisellä salilla mattoon saa maksimissaan vain 20min ohjelman ja ekan 20 minuuttisen jälkeen oli todella suuri kiusaus lopettaa siihen. Jatkoin kuitenkin toisen stintin ja sain yhteensä 6,5 km loppujuoksua. Siispä veryttelyjen ja aamujuoksun kanssa 15 km:n päiväjuoksusaldo ja päälle tunti salitreeniä. Nam!