Sopivasti jäätä ja riittävästi rautaa

Käsillä oleva talvi 2013-2014 muistuttaa etäisesti vuoden 2006-2007 vastaavasta, jolloin treenasin helmikuista Valencian maratonia varten. Normaalistihan Etelä-Suomenkin talvijuoksut olisi pinkaistava lumilla, mutta tuolloin pakkas- ja lumijaksot alkoivat vasta tammikuun puolessavälissä. Onnistuinkin keräämään hyvän määrän kilometrejä ennen lentoa Espanjaan, vaikka itse koitoksessa tuntuikin ettei muutama lisälenkki olisi ollut pahitteeksi.

Nyt pakkanen on sitten iskenyt väkevästi ylle ja luisteluakti on vaihtunut salihommiin. Kahden viikon aikana olen visiteerannut gymillä noin kymmenesti ja Rautahumppa-traditioiden mukaan tehnyt krossaria ja käsiä. Lisäksi olen löytänyt mielestäni kekseliään vatsarutistuksen, jossa ollaan selinmakuulla jalat koukussa ja toinen jalka asetetaan ristiin toisen polven päälle. Tällöin rutistukset saa osumaan mukavasti ylävatsan alueelle. Leukoja olen tehnyt joka kerta 40-45 kpl, paitsi kerran, jolloin yltiöpäisyyttäni tein 3 kymmenen toiston sarjaa 10 kg:n lisäpainoilla. Hyvin sekin onnistui.

Uskaltauduin jäällekin taannoisena 15 asteen pakkasiltana. Huomioitavaa oli se, että jää tuntui luistavan todella hyvin. Ilmeisesti terä ei uppoa pakastinkylmään jäähän juuri lainkaan. Tämän huomasin myös kurveissa, joissa luistimet eivät tuntuneet riittävän teräviltä sirklaukseen. Vaikka viima innoitti vain 4 kilometriin, on pakkasista kuitenkin se hyöty, että matkaluistelubaanat alkavat pikkuhiljaa avautua myös eteläiseen Suomeen.

Alkuvuoden aikana olen kuitenkin parantanut jokaista jääluisteluennätystäni aina cooperista (4020 m) puolimaratoniin (1h 14 min). Rullailuennätyksiin, kuten tunninluistelussa (20,8 km) on kuitenkin vielä tekemistä. Kaarretekniikka alkaa kuitenkin jo löytyä.

A Man's Got to Know His Limitations

As we finally slipped into the first quarter of new exercise year, so let's have a view to the training scheme of the year 2013. Past twelve months have been, as I earlier refer, the ultimate training year in my lifespan so far. And that is much to say from a middle-aging man, who is slowly losing his recovery abilities week after week. However, I believe that the secret lies behind the adaptation and choosing the right sport. Six or seven years ago, I spent hours and hours to get prepared to my first (and only up to this date) marathon. I ran about 1600 kilometers in 170 independent exercises during one year.

Running is, of course, one of the most efficient exercises on the menu. On the other hand, when you run a lot, your body adapts to the movement and the development is slowing. When I ran those 9-11K exercises and got used to the rhythm and pace, stepping away from the comfort zone was harder and harder. I just not wanted to spoil that solid running hour with some interval spurts even though I knew that would have been helpful for pace resistance.  But now, in the present day, the running just doesn't feel right for me.

Where was I? Oh yes, the year 2013! Comparing it to the earlier year, there has been significant development almost all sectors. Only the amount of running has decreased. Total distance, 2400 kilometers can be roughly divided to 1300K inline skating, 450K ice skating, 400K running, 100K walking. There where also some minor amounts of skiing and rowing during the past year. I spent 70 hours on elliptical training during the 85 visits in the gym. For the unknown reason I focused mainly on arm-based workouts in the gym. I'm able to do 100 chin-ups during the gym visit. I can lift 15 kilos by lateral raise, which is a ok for a development. The total amount of kilocalories consumed in 2013 was 160 600 and total time duration was 299 hours. However, I didn't count weightlifting to that at all. But of course, skating is the number one sport for me at the moment.

There were two major occasions during my skating year 2013. In August I was made an offer I could not refuse, K2 Radical 100 inline skates were on discount. And just before the ice skating season I received the long awaited package from the Netherlands, Fila Primo Ice Speed skates where landed. I must say that proper equipments really push the sport on the new level.

* * *

Happy New Year to all Rautahumppa readers and let's get back to serious training business again!

Mahtivuoden loppu häämöttää

Vakisalini sulki ovensa tämän vuoden osalta jo perjantaina, ja päätin kruunata finaalipäivän hiukan tavallisuudesta poikkeavalla ohjelmalla. Tunnin krossarisetin lisäksi tein 100 leukaa perinteisellä naturalgripillä, 100 vatsalihaspuristusta ja 100 kahvakuulaheilautusta per hansikas. Harjoituksen jälkeinen fiilis oli sangen raukea ja samalla tyydyttynyt onnistuneen treenin johdosta. Erityisesti nuo sata leukaa olisivat vielä vuosi takaperin tuntuneet utopistisilta, mutta nyt onnistuin rutistamaan niitä 14 toiston sarjoissa varsin lyhyillä palautuksilla.

Petekin on viime aikoina kunnioittanut Pirkanmaata erinäisillä vierailuillaan ja olemme ehtineet jopa saliduoilemaan. Johtuen erilaisista kehon koostumuksistamme, Pete ähkii pitkiä aikoja jalkalaitteissa kun itse taas koen jalkapunnerrukset tarpeettomiksi. Vuosien karttuessa kumpikin on tosin joutunut noteeraamaan pidentyneet palautusajat ja yllättävät lihas-, jänne ja nivelkivut treenihetken jälkimainingeissa.

Loppuvuoden yritän taiteilla enimmäkseen luistimilla. Leuto sää taitaa vain tehdä luistelupaikkojen löytämisestä haastavaa. Vuosi on ollut kaikkien aikojen treenivuosi. Vain juoksukilometrit jäävät 6 vuoden takaisesta jolloin juoksin noin 1700 kilometriä, mutta tuona aikana en paljon muuta juuri kuntoilumielessä tehnytkään.

Hyvää joulun aikaa kaikille lukijoille!

Toivottavat Rautahumpan pukit

Rautahumppa testaa: Fila Primo Ice Speed

- Pitkäteräinen ja korkeavartinen matkaluistin pehmeällä kengällä -

Muutamien paikkakuntien hiljalleen availlessa luistelubaanansa veronmaksajilleen, alkoi myös rautahumppalaisilla entistä kärsimättömämpi hollantilaisen kuriiripaketin odotus. Kuten tunnettua, luistelu on eri muodoissaan ohittanut juoksun aerobisena pääliikuntasuoritteenani. Täten päädyinkin urheiluaprikoinneissani myös talviluistinsatsaukseen, kesällä kun K2 Radicaleihinkin tuli rullaluistelupuolella törsättyä. Olin jo jonkin aikaa tehnyt erinäisiä nettihakuja pehmeäkenkäisistä luistimista, varsinkin kun jo lapsuudessa koin suunnatonta mielipahaa ja ahdistusta jääkylmien narujen puristaessa silkinpehmeät kämmeneni rakoille luistimia kiristäessä. Miksei myös jääluistimia voisi varustaa laskettelumonotyyppisillä salpakiinnityksillä, jotka monesta rullaluistimestakin löytyy?

Vaikka maamme on arktisine ilmastoineen ja runsaine vesistöineen kuin luotu luisteluliikenteeseen, löytyvät huomattavasti parahultaisemmat luistinmarkkinat Hollannin alavilta seuduilta. Suomessahan ei oikeastaan paria poikkeusta (mm. esasport) lukuunottamatta myydä matka/retkiluistimia kenkineen, vaan lähinnä luisteluhiihtomono pohjaan kiinnitettävää terää. Koska en omista kauhean hyviä luistelumonoja, päätin investoida suoraan luistimiin. Olin aikaisemmin netissä törmännyt muun muassa Rapsin (raps.nl), Zandstran (zandstrasport.nl) ja Vikingin (viking.nl) luistinmalleihin, joista on saatavilla myös kantapäästä aukeavia ns. klap-malleja. Myös Head, Bont ja K2 tarjoavat erilaisia kenkävaihtoehtoja.

Nettiselailun perusteella noin 40 cm:n pituisilla terillä varustettu Fila vaikutti mielenkiintoiselta lähinnä mukavuutta huokuvan kenkänsä perusteella, jota saatoin tosin arvioida vain kuvan perusteella. Vaikka klap-mallien väitetään parantaneen pikaluistelijoiden kierrosaikoja sekunnilla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pikaluistelu), arvioin kiinteäteräisen soveltuvan paremmin omalle luistelutekniikalle. Filat tilasin skate-dump.nl -verkkokaupasta noin 150 euron hintaan. Otin varmuuden vuoksi koon 44, joka on yleensä sopivin urheilujalkineissani ja tälläkin kertaa arvio osui kohdalleen. Filan lesti on leveähkö, joskin nauhojen ja siteiden avulla kenkä oli todella helppo sovittaa jalkaan. Kenkä tukee ja tuntuma on miellyttävä pitkänkin luistelun loppuun asti.

Ensimmäiset jääpotkut menivät melko kömpelösti, sillä terät ovat todella pitkät. Erittäin kapeat terät eivät ole samalla tavoin terävät kuin jääkiekkoluistimissa, joten tuntuma jäämanöövereihin ei ole yhtä selkeä ja varma. Samoin sirklausta en oikeastaan suuremmin yrittänyt, koska aavistelin terien sotkeutuvan vielä liian helposti toisiinsa. No entäpä sitten se vauhti? Toisella kokeilukerralla päätin ladata hiukan yritystä menoon, koskapa jääkin oli hyvässä kunnossa. Paransin 10 km:n ennätystäni lähes 2 ja puoli minuuttia, vaikka oikea terä tuntui olevan hionnan tarpeessa ja laahasi jäällä hieman. Pääsin helposti 25 km/h tuntumaan, joten vauhtia tulee vielä varmasti lisää.  

Rautahumpan testiryhmä siis suosittelee Filaa lämpimästi!

Vaihtoehtotreeni

Viimeisen neljän viikon aikana olen käynyt 18 kertaa salilla. Krossarilla on samalla tullut poljettua noin 14 tuntia ja 40 - 45 leuanvetoa on muodostunut salirutiiniksi. Koska olen kierrättänyt pääasiassa käsiliikkeistä koostunutta perusohjelmaa, kädet ovat alkaneet olla kovilla 5-6 perättäisen salipäivän jälkeen. Liikarasitusta välttääkseni päätin tänään suorittaa eräänlaisen vaihtoehtotreenin, jossa keskityin vatsalihaksiin, ylätaljahiihtoon, takahartialiikkeeseen ylätaljassa, sekä erinäisiin kahvakuulaliikkeisiin.

Olen edelleen kohtuullisen ymmälläni hammer-otteisen leuanvedon vaivattomuudesta. Myötäotteella kun leuat eivät tahdo mitenkään onnistua, lisäksi kyynärvarressa tuntuu ikävää kipua heti ensimmäisissä toistoissa. Pete sanoisi tässä kohden, että kivun syy löytyy kun katsoo almanakkaa. Toisin sanoen ikävuodet saattavat aiheuttaa erinäisiä kolotuksia pitkin kehoa.

Kunto ja erityisesti lihaskunto alkaa olla kohdallaan, eivätkä flunssat ole vaivanneet. Painoa voisin kernaasti luovuttaa 2-3 kiloa, mutta kai se näinkin menettelee. Ehkä huomenna kuitenkin lepopäivä salihommista. Jääkautta olen jo pohjustanut tilaamalla Fila Primo Ice Speed matkaluistimet hollantilaisesta verkkokaupasta. Saapa nähdä tulevatko, vaikka säiden puolesta ei taida vielä olla kiirettä.

http://skate-dump.nl/EN/index.php?pg=artinfo&id=1447

Paiskojat

Pete laittoi taannoin asiat kohdalleen ja avautui toviksi salien paiskojakultturista. Tiedättehän nuo keski-ikäistyvät äijänköriläät tai nuoret pojankoltiaiset, joiden salieetokseen on lähtemättömästi piintynyt käsipainojen, tankojen, ketjujen ynnä muun irtaimiston äänekäs ja toistuva vapauttaminen pitkin harjoitusalueen linoleumeja

Treeninjälkeinen raukeus tai peilistä myhäilevä lihaskimppu eivät sellaisinaan indikoi tyydyttävää voimailutuokiota näille salien satraapeille ja punttipuolen praasniekoille. Ehei, nämä korskeat urhot ovat treenanneet kyllikseen vasta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin voimain hitunen on tullut yltäkylläisten punnusten ahdingossa luovutettua. Tällöin ilmoille kantautuu alkuvoimainen karjahdus ja satojen kilojen rautamassat erkanevat teräksisistä käsivarsista kolahtaen kuntoilupyhätön lattialle mustaruutiaseen laukaisua vastaavalla äänenpaineella. Samassa kääntyvät myös kanssatreenaajien katseet ja magneesium-purnukkaansa tavoitteleva mahtitreenaaja saa viimeistään tässä vaiheessa osakseen ansaittua kadehdintaa ja hiljaista kannustusta uuteen rynnistykseen.

Muutamat, satumaisen onnekkaat superraskaiden painojen puolelle eksyneet vastakkaisen sukupuolen edustajat onnistuvat hädin tuskin peittämään innostustaan ja vain vaivoin kykenevät pidättäytymään sponttaaneista hurraa-huudoista ja aplodeista. Ja perin onnettomia olivat ne Radio Aaltoa podcastanneet, jotka menettävät tämän soitimella olevan alfa-edustajan auditiiviset viestit oman .mp3-äänimaisemansa alle.

Ughh.

Annos eliittisalia

Viime aikojen aerobinen setti on siis keleistäkin johtuen tapahtunut pääosin krossarilla ja muutamilla satunnaisilla juoksukeikoilla. Taannoin olimme jälleen Peten kanssa duona liikenteessä, sillä onnistuimme puijaamaan ilmaiskortin vallan herraskaiseen kuntoilupyhättöön. Vaatimattomina rahvaan edustajina livahdimme urbaanien hipstereiden joukkoon, jossa varsinkin Pete uiskenteli kuin kala vedessä.

Peten huitoessa innoissaan jalkapäivää, tein leukoja ja pikästä aikaa myös mm. ylätaljahiihtoa. Aerobisiin lämmittelylaitteisiin en taaskaan saanut foxherraa suostuteltua. Pete on kaiken lisäksi vakuuttunut siitä että pieninkin salin ulkopuolinen ponnistus syö lihasmassaa merkittävästi. Toisaalta itse olen viimeviikot tehnyt 5-6 tuntia krossaria/viikko, eikä se taas juurikaan ole syönyt lihasta, eikä harmillista kyllä myöskään painoa.

Saa nähdä miten talvi etenee. Mielellään sitä jo jääkiitoakin harrastaisi.